Kuva: Marjaana Malkamäki
Sisyfoksen tilityksiä, täysinäishyminöivä kirjallisuusblogi
Olen viisikymppinen bibliofiili Tampereelta. Olen valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi 1995. Opetan historiaa, filosofiaa ja yhteiskuntaoppia Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Kaikki mielipiteet ovat omiani.
Blogini nimi on Sisyfoksen tilityksiä. Eksistentialistifilosofi Albert Camus’lle Sisyfos oli ihmisen maailmassa olemisen absurdiuden symboli. Joka päivä on aloitettava sama urakka, joka juuri eilen päättyi. Kivi on vieritettävä uudelleen ylös. Se on ihmisen osa.
Blogini jakautuu neljään kategoriaan. Otsikon KRITIIKKI alla arvioin uusia tietokirjoja tai kaunokirjallisuutta. KOLUMNI on kannanottoni johonkin ajankohtaiseen aihepiiriin. ESSEET ovat yleensä yrityksiäni esitellä jonkun kirjailijan tuotannon kokonaiskuvaa. KLASSIKKO on nimensä mukaisesti jo ajan patinoima teos, joka edelleen on lukemisen arvoinen.
Volter Kilven hengessä toivon täysinäishyminöiviä elämyksiä laatukirjallisuuden parissa.
Käyn mielelläni dialogia lukijoideni kanssa. Kommentit ovat tervetulleita.
Kosmologiaa tyhjyyttä vasten
Don DeLillo (s. 1936, Bronx, New York) kuuluu amerikkalaisen postmodernin kirjallisuuden suurien joukkoon. Leif Salménin mukaan DeLillo kirjoittaa sosiologiaa kaunokirjallisuuden muodossa. Luin kesällä 2022 koko Don DeLillon tuotannon ja kirjoitin siitä esseen.
New Yorkin älymystö kylmän sodan kulttuurikamppailuissa
Kylmä sota (1947–1991) oli myös henkien taisto, johon kulttuuriväki valjastettiin mukaan. Louis Menand kuvaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan The Free World, kuinka vapaa länsi vastusti pontevasti totalitarismia toisen maailmansodan jälkeen. Samalla Yhdysvallat (ja varsinkin New York) nousi periferiasta kulttuurielämän hegemoniksi.
Tapaus Dreyfus paljasti ranskalaisen antisemitismin
Tapaus Dreyfus kuohutti Eurooppaa 1800-luvun lopussa. Ranskan armeijan yleisesikunnassa työskennellyttä kapteeni Alfred Dreyfusia (1859–1935) vastaan nostettiin maanpetossyyte vuonna 1894. Hänen epäiltiin myyneen sotasalaisuuksia saksalaisille. Myähemmin Dreyfus rehabilitoitiin.
Neuvostovakoilija Sonjan uskomaton tarina
Oxfordin lähettyvillä uneliaassa Great Rollrightin maalaiskylässä asui ihan tavallinen kohta nelikymppinen perheenäiti vuonna 1942. Todellisuudessa hän oli vannoutunut kommunisti ja korkea-arvoinen neuvostovakooja. Koodinimi Sonjan tehtävä oli varastaa Britannian ydinasesalaisuudet.
Runoruhtinas Paavo Haavikon hirveä, hyvä elämä
Martti Anhavan (s. 1955) 800-sivuinen tiiliskivi Ja niin katosi voitto maailmasta kuvaa Paavo Haavikon elämää runsaaseen haastatteluaineistoon pohjautuen. Aloite tuli kirjailijan pojalta, Heikki Haavikolta, joka antoi Anhavan käyttöön myös isänsä arkiston. Elämäkertaa Anhava teki seitsemän vuotta. Kansien väliin on dokumentoitu kaikki olennainen runoilijan elämästä.
Päiväkirja Moskovan vallankumouksesta
Risto Alapuro todisti lähietäisyydeltä Neuvostoliiton luhistumista. Lopulta aineistosta jäi jäljelle päiväkirja neuvostovaltion sisäisestä romahduksesta.
”En ikinä olisi voinut uskoa, että koko neuvostososialistinen aaterakennelma luhistuu kerralla kuin korttitalo”, Alapuro tunnustaa päiväkirjansa esipuheessa. Näkökulma on prospektiivinen: tulevaisuus on avoin.
Mies myytin takana
Israelin legendaarisin kenraali Moshe Dayan (1915–1981) julisti vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan jälkeen, että kiitos voitosta kuului etenkin ranskalaisille Mirage-hävittäjille ja Tampella-tyypin kranaatinheittimille. Jälkimmäiset oli toimittanut salaperäinen asekauppias Shlomo Zabludowicz (1916–1994), josta toimittaja Matti Mörttinen on kirjoittanut mainion kirjan.
Voiko menneisyyttä hallita?
”Koittaa aika, jolloin ihmisestä häviää kaikki, nuoruusvuosien raivo ja kärsimys maailman epäoikeudenmukaisuudesta, myös luottamus siihen, että maailma muuttuisi paremmaksi tai suorastaan hyväksi, kunhan vain näkee tarpeeksi vaivaa sen puolesta ja tekee sen täydestä sydämestään. Koittaa aika, jolloin sydän on yhtäkkiä tyhjä ja ihminen jää yksin oman itsensä kanssa. Ei mikään hyvä aika.”
Harri Päiväsaaren vaakuna. Suunnitellut virolainen heraldikko Priit Herodes (1994).
Mikä Sisyfos?
Eksistentialistifilosofi Albert Camus’lle Sisyfos oli ihmisen maailmassaolemisen absurdiuden symboli. Joka päivä on aloitettava sama urakka, joka juuri eilen päättyi. Kivi on vieritettävä uudelleen ylös. Se on ihmisen osa.