Puhe TYKin joulukirkossa 19.12.2024. KUVA Nella Saarinen.
1.
Englannin kielessä on uskolle kaksi erillistä sanaa ”faith” ja ”belief”. Mistään ei tule mitään, jollei itse usko asiaansa. Siksi urheilussa korostuu psyykkinen valmennus. Suomen miesten salibandyjoukkue voitti maailmanmestaruuden viime sunnuntaina Malmössä. Joukkue nousi sensaatiomaisesti 0-4 tappioasemasta 5-4 voittoon jatkoajalla. Finaalissa kaatui lajin mahtimaa Ruotsi, vieläpä ensimmäistä kertaa Ruotsin kotikentällä. Suomen joukkueen pelaajista huokui itseluottamus, hyvä joukkuehenki ja voitontahtoisuus. Toimittaja kysyi valmentaja Esa Jussilalta pelin jälkeen, kuinka nousu oli mahdollinen.
”Tuossa se lukee rintanapissani: Believe. Usko ei loppunut missään vaiheessa. Pelaajien puolesta olen onnellinen.”
Luja usko vie vaikka läpi harmaan kiven sanoo sananlasku. Joskus usko on kuitenkin koetuksella.
Oman perheeni joulutraditioihin kuuluu joulurauhan julistuksen ohella amerikkalaisen Frank Capran iki-ihana klassikkoelokuva Ihmeellinen on elämä vuodelta 1946. Elokuvan päähenkilö George Bailey on hyväsydäminen pienen pankkiiriliikkeen johtaja Bedford Fallsin pikkukaupungissa. George ja hänen vaimonsa Mary elävät niukkaa, mutta antoisaa perhe-elämää lastensa kanssa, kunnes ilmenee, että vararikko uhkaa Georgen yhtiötä. On jouluilta, kun murheen murtama George lähtee kävelylle aikomuksenaan hypätä sillalta hyiseen veteen. Syvimmän tuskan hetkellä George parkaisee, kunpa en olisi koskaan edes syntynyt. Elokuva on romanttinen satu, jossa enkeli nimeltä Clarence puuttuu peliin. Hän näyttää millainen dystopia Bedford Falls olisi ilman George Baileyä. Moni hyvä teko olisi siinä mahdollisessa maailmassa jäänyt tekemättä. Kiitolliset kaupunkilaiset pelastavat lopulta Georgen ja hänen yhtiönsä, koska hänen hyvät tekonsa muistetaan. Tarinan opetus on, että jokainen ihminen on omalla tavallaan tärkeä läheisilleen ja omalle yhteisölleen.
Meidän ikioma yhteisömme on TYK. Täällä koulumme perinteisessä joulukonsertissa on nykyisten opiskelijoiden ja opettajien lisäksi runsaasti TYK-alumneja. Kiitos teille kaikille, että olette täällä tänään.
Mistä sinä olet kiitollinen? Italian kielen sanan grazie merkitys on yhtäältä kiitos, toisaalta armo. Kiitollisuutta voi opetella, mutta armo on jonkun ulkoisen voiman vaikutusta elämäämme. Ainakin voimme kaikki olla hetken tyytyväisiä syksyn ahkerointiimme ja samalla hiljentyä joulunviettoon.
Suomen kielen sana joulu tulee sanasta yule, joka oli muinainen germaaninen talvijuhla. Joulu on talvipäivän seisauksen kohdille osuva valon juhla. Sitä se oli jo antiikin Roomassa, jossa 300-luvulla alettiin viettää kristillistä joulua. Minulle joulu on aina ollut nimenomaan lasten juhla. Tiivistyyhän joulun sanoma evankeliumien ilmoitukseen: ”Lapsi on syntynyt meille.” Tuo lause on kuin lupaus paremmasta huomisesta.
2.
Ikävä kyllä 2020-luku on toistaiseksi opettanut meitä lähinnä valmistautumaan ikäviin tai epämiellyttäviin yllätyksiin.
On kerta kaikkiaan sydäntä särkevää lukea ja katsoa uutiskuvia sotien ja katastrofien keskellä riutuvista lapsista. Jokainen meistä on varmasti huomannut senkin, että täällä Tampereellakin Aleksanterin kirkon rappusille ulottuva leipäjono vain pitenee jatkuvasti. Ennen jonossa oli pääosin eläkeläisiä, nyt entistä enemmän opiskelijoita ja pienituloisia työntekijöitä. Inhimillinen hätä on suuri. Filosofi Walter Benjaminin 1930-luvulla esittämä ajatus on yhä ajankohtainen: ”Toivo on meille annettu vain niiden tähden, joilla toivoa ei ole.”
Miksi maailmassa sitten on niin paljon pahaa?
1700-luvulla alettiin kutsua teodikea-ongelmaksi kaikkivaltiaan ja hyvän Jumalan suhdetta siihen pahaan, jota hänen luomansa maailma sisältää. Tänäkin päivänä sotien ja katastrofien uhrien vaikerrus kuuluu taivaaseen asti.
Virolainen kirjailija Jaan Kaplinski lähestyy aihetta yllättävästä tulokulmasta.
”Jumala ei ole tehnyt maailmaa, jossa elämme. Sen maailman me olemme tehneet itse, sen ovat tehneet meidän halumme, toiveemme, pelkomme ja kuvitelmamme. Jos voisimme luopua himoista, toiveista, peloista ja kuvitelmista, katoaisi myös meidän luomamme maailma ja takaisin palaisi todellinen Jumalan luoma maailma.”
Näin kirjoittaa Jaan Kaplinski vuonna 1992 ilmestyneessä teoksessaan Rajalla jota ei ole.
3.
Kirkko on ollut kriisissä niin pitkään kuin muistan. Vaikka yhä harvempi suomalainen kokee kirkon ja uskonnon itselleen läheiseksi, hengellisyyden tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Suomen koko väestöstä 65,1 % kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Uskontokuntiin kuulumattomia on väestöstä noin kolmannes.
”Nykyisen kosmologian mukaan universumi ei tarvitse Jumalaa”, arvioi myös pappi Henrik Wikström. ”Sama matemaattinen harmonia, jonka varassa toimii tietokone selittää aineen ja olevaisen muodostumisen. Ihmiskunta on tehnyt käsittämättömän määrän havaintoja aineellisesta ja näkymättömästäkin maailmasta. Atomien elektronit ovat ehkä korvanneet henget, mutta henkinen maailma se silti on. Näkymätön ja kaikkeen vaikuttava.” Näin kirjoittaa Henrik Wikström teoksessaan Mitä Jeesus tekisi? Kirkko ja 2000-luvun kapina (Gummerus 2019).
Aamulehti järjesti äskettäin lukijoilleen kyselyn hengellisyydestä. Suurin osa 2002 vastaajasta oli huolissaan suomalaisesta kulttuuriperinteestä, jota kristillisten jouluperinteiden karsiminen heidän mielestään uhkaa (Aamulehti 15.12.2024). Suurimmalle osalle (1412 vastaajaa) joulu on yhä hengellinen juhla. Vielä suurempi osa (1527 henkilöä) oli sitä mieltä, että koulun joulujuhlan saa järjestää kirkossa. Mielestäni erinomaisesti joulun hengen tiivistää Aamulehden lukija Loviisa Badermann Siurosta: ”Perheen kanssa kokoontuminen, hyvä ruoka, antamisen ilo – niistä koostuu meidän joulumme. Valoa pimeään vuodenaikaan ja riemua siitä, että pimein aika on jälleen selätetty.”
4.
Uskon ja tiedon suhde on askarruttanut myös näyttelijä Hannu-Pekka Björkmania. Hän on löytänyt hengellisen kotinsa ortodoksisesta uskosta. Björkman on myös kirjailija ja kolumnisti. Eräässä esseessään hän käyttää nykyihmisestä määritelmää ”homo fluctuaris”. Se tarkoittaa tiedon valtameressä kelluvaa ihmistä, joka on menettänyt hengellisen muistinsa. Björkmanin mielestä oma aikamme leimaa hengellisyyden usein epä-älyllisyydeksi.
Sekä filosofia että uskonnot pohdiskelevat mm. etiikan ja metafysiikan kysymyksiä. Näiden eron voi tiivistää niin, että uskonnolle vain pyhä on totta ja filosofialle vain tosi on pyhää.
Milloin olet itse kokenut pyhän läsnäolon? Omalla kohdallani se tapahtuu vain harvoin ja melkein aina hyvin vanhoissa sakraalisissa tiloissa. Oli ihmeellistä viettää hetki Leonardo da Vincin Pyhän ehtoollisen ääressä Milanossa. Tuo ikoninen henkilöasetelma näkyi viimeksi Pariisin olympiakisojen avajaiskavalkadissa.
”Kaksi asiaa täyttää mieleni yhä uudella ja kasvavalla ihailulla, mitä useammin ja mitä herkeämättömimmin niitä ajattelen: tähtitaivas yläpuolellani ja moraalilaki sisälläni”. Näin kirjoitti uuden ajan filosofian suurmies Kant, joka oli myös hurskas pietistinen kristitty. Uskonnonfilosofiassaan Kant tunnustikin kieltäneensä tiedon tehdäkseen tilaa uskolle. Ymmärrän sen niin, että ihmisen tiedolla on rajat, joita se ei voi ylittää. Asiat sinänsä ovat järkemme tavoittamattomissa, ja niin on Jumalakin.
Ihmiselle merkityksellistä on oman paikkansa tiedostaminen sukupolvien ketjussa. Siksi pyrin käymään aattoillan messussa Messukylän jo 1400-luvulla rakennetussa kivikirkossa. Enkeli taivaan on kaikunut sen ikivanhassa kirkkosalissa jo vuosisatoja. Joulumieli syntyy monen tekijän summana.
Toivotan kaikille rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta.