Esseitä amerikanjuutalaisesta kirjallisuudesta osa 2: Saul Bellow (1915-2005)
Suurisieluinen Saul Bellow etsi olemassolomme henkistä perustaa
”Ja jokaisessa rinnassa on jäätikkö, joka on sulatettava, koska muuten rakkaus ei voi kiertää.”
Saul Bellow, Yhä usemman sydän pettää (1987). Suomentanut Jukka Kemppinen.
Amerikanjuutalainen kirjallisuus teki kansainvälisen läpimurron toisen maailmansodan jälkeen.
Varsinkin 1970-luku oli sen kulta-aikaa. Saul Bellowille myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1976 ja kaksi vuotta myöhemmin seppelöitiin pääosin jiddishiksi kirjoittanut Isaac Bashevis Singer.
Tarkastelen tässä esseessä Saul Bellowin tuotantoa viiden maantieteellisen kiintopisteen kautta. Ne ovat: Chicago, New York, Pariisi, Ateena ja Jerusalem.
CHICAGO
Saul Bellowin vanhemmat olivat liettuanjuutalaisia, jotka tsaarivallan loppuaikoina asuivat Pietarissa. Juutalaisten elämä oli monin tavoin rajoitettua, ja Bellowit päättivät aloittaa alusta Amerikassa. He asettuivat Kanadaan juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa 1913. Saul Bellow syntyi Lachinessa, Montrealin liepeillä 10.6.1915. Hän oli perheen nuorin lapsi. Saulilla oli kaksi veljeä ja yksi sisko. Vieraillessaan 1970-luvulla Puolan Krakovassa, Saul muisteli, että hänen lapsuutensa miljöö oli kuin itäeurooppalainen ghetto.
Bellowin kasvuympäristö oli monikielinen. Kotona puhuttiin jiddishiä ja venäjää. Kadulla ranskaa ja englantia. Lisäksi isä Abram varmisti, että myös Saul opiskeli juutalaisuuden pyhiä tekstejä hepreaksi.
Bellowin emotionaaliset juuret olivat Chicagossa, jonne perhe muutti 1924. Voidaan sanoa, että Saul Bellow kirjoitti Chicagon maailmankirjallisuuteen. Oman äänensä Bellow löysi toisen maailmansodan jälkeen oleskellessaan Guggenheim-stipendiaattina Pariisissa. Augie Marchin kiemurat ilmestyi vuonna 1953 ja sai arvostetun National Book Award -palkinnon. Teoksen suomensi Kai Kaila vuonna 1953. Se oli myös ensimmäinen Bellowin Tammen Keltaisessa kirjastossa julkaistu teos.
Augie Marchin kiemuroiden avauskappale on suurenmoinen:
”Olen amerikkalainen, syntynyt Chicagossa -tuossa synkeässä kaupungissa – ja hoitelen asioita niin kuin olen opetellut tekemään, suorasukaisesti: joka ensiksi koputtaa sille ensiksi avataan. Joskus koputukseni on viaton, joskus ei niinkään viaton, mutta Herakleitos sanoo, että ihmisen luonne on hänen kohtalonsa, eikä loppujen lopuksi ole mahdollista naamioida koputuksia säätelemällä oven akustiikkaa tai peittämällä rystyset käsineillä.”
Pidin hurjan paljon Augie Marchin seikkailuista. Bellow piti itse kirjaa osin epäonnistuneena, koska siitä tuli 200 sivua liian pitkä (suomennoksessa on 598 sivua). Bellow vertasi myöhemmin Augie Marchia Jackson Pollockin Action Painting -tyylisuuntaan, niin ylenpalttisen rönsyilevä, myrskyisä, muodoton roiskaisu tämä kirja on amerikanjuutalaisessa kirjallisuudessa.
Pitää paikkansa, että juoni polveilee osin hallitsemattomasti, mutta tärkeämpää on päähenkilön sinnikäs elämänasenne. Hän ei lannistu kohtaamistaan vastoinkäymisistä vaan etsii sinnikkäästi onneaan. Kirja on myös klassinen Bildungsroman, chicagolaisen veijarin Augien elämänkaari ryysyistä rikkauksiin. Siinä mielessä hän on kuin kuka tahansa amerikkalainen rajoittamattomien mahdollisuuksien maassa. Bellow oli ensimmäinen juutalainen kirjailija, joka antoi äänen Uuteen maailmaan asettuneille uskonveljilleen.
Augie March oli uudentyyppinen amerikanjuutalainen. ”Katsokaa minua, joka vaellan kaikkialla”, Augie julistaa ylpeänä.
Mainittakoon, että riviääkään tästä gangsterikaupungin kuuluisaksi tehneestä teoksesta ei ole kirjoitettu Chicagossa.
”Toisaalta on eräänlainen etu asua sellaisessa raakuuden maailmassa kuin Chicagossa, missä ei pääse syntymään harhakuvitelmia.”
Humboldtin lahja
Bellowin toinen suuri Chicago-kirja on Pulitzer-palkittu Humboldtin lahja (1975). Se on mielestäni Bellowin paras teos. Kertojana toimii 55-vuotias Charlie Citrine, jonka ystävä Von Humboldt Fleisher eli boheemina runoilijana ja kuoli pennittömänä. Hän kuitenkin jätti jälkeensä merkittävän käsikirjoituksen kaverilleen Charlielle. Suomeksi teoksen käänsi Kai Kaila.
Citrinen omakin alamäki on vauhdikas, mutta hän kaiken lisäksi potee huonoa omaatuntoa, kun ei ajoissa ymmärtänyt auttaa frendiään Humboldtia. Matkan varrella on paljon koomisia selkkauksia, joita kertoja lähestyy sarkasmin kyllästämällä ironialla. Bellow ihmettelikin, että kriitikot eivät huomanneet, kuinka hauska kirja se oli.
NEW YORK
Saul Bellow harjoitteli boheemielämää New Yorkin Greenwich villagessa jo 1930-luvun lopulla, mutta Yhdysvaltain kansalaisuuden hän sai vasta 1941. Tyrä vapautti hänet asepalveluksesta ja hän liittyi Yhdysvaltain kauppalaivastoon 1945. Ensimmäinen romaani, kafkamainen Dangling Man ilmestyi 1944. Sitä on sanottu Sartren Inhon rinnakkaisteokseksi. Uhri (1947) sisältää dostojevskiläisiä pohdintoja mm. siitä, kuinka pitkälle ihminen voi olla ns. veljensä vartija. Uhrin (suomentanut Pentti Saarikoski) teemana on ennen kaikkea antisemitismi. Juutalaista päähenkilöa Asa Leventhalia vainoaa kristitty Kirby Allbee, joka on varsinainen maanvaiva. Hän jopa tuppaa Leventhalin luo asumaan. Yksi tulkinta on, että Kirby Allbee on Leventhalin päässään luoma mielikuvitusolento, Doppelgänger. Täpärä pelastuminen kaasumyrkytyksestä viittaa holokaustin aiheuttamaan ahdistukseen itärannikon juutalaisyhteisöissä.
Tartu tilaisuuteen
Mr Sammlerin planeetta
”Tämä elämä, jota me luulemme ymmärtävämme. Siis minä oletan, että meidän täytyy hypätä pois, koska se on meidän kohtalomme. Jos se olisi järjellinen kysymys, olisi järjellistä ensin toteuttaa oikeudenmukaisuus tällä planeetalla. Sitten kun meillä olisi pyhimysten maa, ja sydämemme kiintyisi kuuhun, me voisimme nousta koneisiin ja lähteä…” (käännös Eila Pennanen)
”Entä maailma, oliko se tosiaan muuttumassa? Miksi? Kuinka? Sitenkö, että muutettaisiin avaruuteen, pois maasta? Muuttuisivatko sydämet? Uudistuisiko johto? Miksi, siksikö että oltiin väsyneitä vanhaan johtoon? Se ei ollut riittävä syy. Miksi, siksikö että maailma oli hajoamassa? No, Amerikka, jos ei maailma. No, horjui, jos ei hajonnut.”
Sadekuningas
”Inhimillinen täydellisyys on lyhytikäistä ja me rakastamme sitä enemmän kuin meidän kenties pitäisi. Mutta en voinut auttaa sitä. Se oli tahatonta. Tunsin kipua ikenissäni, missä sellaiset asiat ilmenevä tahdostani riippumatta, ja silloin tiesin kuinka hän (kuningas Dahfu) vaikutti minuun.”
Tuoreimman Bellow-elämäkerran kirjoittaja Zachary Leader pitää Sadekuningasta yhtenä Bellowin parhaista kirjoista, mutta mielestäni kuva Afrikasta on liian siirtomaahenkinen ja roolihahmotkin jotenkin outoja. Bellow paljasti, että juuri Henderson muistuttaa eniten häntä itseään. Mm. Bellowille tuttu Wilhelm Reichin ”huutoterapia” on mukana romaanissa.
Herzog, amerikkalainen don Quijote
Saul Bellowin kansainvälinen läpilyönti tapahtui 1960-luvulla. Herzog (ilmestynyt 1964) on hänen henkilökohtaisin teos. Taustalla on hänen toisen vaimonsa Sondran suhde Bellowin hyvän ystävän Jack Ludwigin kanssa. Liitto Sondran kanssa kesti vain kolme vuotta 1956-1959. Kirjan suomensi tuoreeltaan Pentti Saarikoski.
Päähenkilö on 47-vuotias historianprofessori Moses Elkanah Herzog. Eroa vaativa Madeleine ei saa teoksessa kuin muutaman repliikin, sen sijaan Moses itse käy läpi jo toisen avioliittonsa kariutumisen syitä. Narsistinen Herzog näkee itsensä usein ikkunalasin peilistä tai tarkkailee toisia ihmisiä lasin läpi. Lasi on kuin muuri, joka erottaa ihmiset toisistaan. Ihminen ei voi tuntea edes aviopuolisoaan saati muita ihmisiä. Oikeastaan omakin toiminta on täynnä arvoituksia, joita selvitellään terapiassa.
Avioliiton perustana rakkaus on vaarallinen, koska tunteiden haalistuttua seurauksena on vaan loputtomat oikeustaistelut ja riitely omaisuudesta, lasten huoltajuudesta jne. Aviokriiseistä neljästi eronneella Bellowilla oli yllin kyllin omiakin kokemuksia. Herzogilla onkin varsin ironinen suhde ”aikamme seksuaaliseen vallankumoukseen”.
Herzogissa on lukuisia misogynisiä lausahduksia. Siteeratuin on sivulla 48: ”En opi koskaan ymmärtämään mitä naiset haluavat. Mitä he haluavat? He syövät vihreää salaattia ja juovat ihmisen verta.” Paula Levy korostaa artikkelissaan Women And Gender on Bellow’s Fiction, että Herzog on prefeministisen aikakauden teos. Mosesilla on vaikeuksia hyväksyä naisten esiinmarssia yhteiskuntaan ja yliopistoihin. Uusi aika on koittanut. Vanhentuneet sukupuoliroolit murtuvat ryskyen. Keski-ikäinen professori on ymmällään. Niin kuin myös Bellow 1960-luvulla New Yorkissa, jossa hän voi pahoin.
Mosesin viiden päivän odysseia kääntyy groteskiksi, kun hän jää vähäisen liikenneonnettomuuden yhteydessä poliisin haaviin. Mosesin povitaskusta löytyy hänen isänsä antiikkinen revolveri, johon on ladattu kaksi luotia. Hän on jo luopunut kammottavasta murhahankkeesta, jolla pelastaisi tyttärensä Junen Valentine Gersbachin ja Madelinen kynsistä. Taskuista tippuu myös arvottomia venäläisiä tsaarinaikaisia ruplia, jotka kaiketi symboloivat sitä, että Mosesin arvomaailma on vanhalta mantereelta peräisin. Takuisiin vaaditaan kuitenkin dollareita, jotka lyö pöytään Mosesin huolestunut velipoika Will, menestynyt rakennusurakoitsija. Todellisuuden ja machiavellismin opettajia ovat myös Madeleine, Gersbach sekä terapeutit ja asianajajat (yleisnimitys Reality Instructors). Moses kuitenkin kapinoi latteaa realismia, inhaa materialismia ja häikäilemätöntä vallantavoittelua vastaan. Hänen sydämessään on tilaa vain Willian Blaken ihmisrakkaudelle ja Rilken runoudelle (Imagination Instructors).
Kirjeiden ja Mosesin pohdiskelujen yhteiskunnallinen sisältö on tarkkaa aikalaiskritiikkiä ja analyysiä länsimaisen kulttuurin tilasta. Herzogin mielestä aikamme ei kaipaa mitään niin paljon kuin viiden pennin synteesiä.
Moses osaa kirjan lopussa antaa arvoa myös Madeleinelle, joka ohjasi hänet ideologioiden aikaan. Tosin Moseksen mukaan ”ihmiskunta elää kieroon kasvaneiden ideoiden varassa”. Lopulta Moses oppii hyväksymään keskeneräisyytensä (jota Ludeyvillen rempallaan oleva maaseututalo symboloi).
Kaiken donquijotemaisen kohelluksen jälkeen on aika rauhoittua. ”Tällä hetkellä hänellä ei ollut sanottavaa kenellekään. Ei mitään. Ei sanaakaan.”
Jukka Petäjä osoittaa väitöskirjassaan (katso lähdeluettelo), että Herzog on varhainen postmoderni amerikkalainen romaani. Herzogin minäkuva pirstaloituu osiin ja se näkyy mm. kerronnan vaihtumisena kolmeen eri persoonamuotoon. Kärsivä leikinlaskija Herzog on viisaudessaan hullu, kun taas intertekstuaalinen esikuva don Quijote on hulluudessaan viisas. Petäjän mukaan Moses Herzogissa ruumiillistuu historian kontingenssi, sattumanvaraisuus. Moraalikäsityksistä on samalla tullut ikään kuin vaihdettavia koodeja. Postmodernismia on juuri Herzogin pluralistinen minuus.
PARIISI
”Olet täynnä salaisuuksia, joita kutsut Minuksi.”Paul Valéry (1871-1945)
”There was nothing marvelous about the Marxism of Sartre and his followers. Postwar French philosophy, adapted from the German, was less than enchanting. Paris, which had been a center, still looked like a center and could not bring itself to concede that it was a center no longer. Stubborn De Gaulle, assisted by Malraux, issued his fiats to a world that badly wanted to agree with him, but when the old man died there was nothing left – nothing but old monuments, old graces. Marxism, Eurocommunism, existentialism, structuralism, decontructionism, these could not restore the potency of French civilization. Sorry about that.”Saul Bellow, My Paris (1983)
ATEENA
”Sielun rajoja ei voi löytää, vaikka kulkisi jokaisen tien. Niin syvä on sen ulottuvuus.”Herakleitos
Ravelstein on elegia ystävyydelle. Abe Ravelstein kirjoittaa ystävänsä Chickin ehdotuksesta ihmiskunnan aatteista yleisteoksen, josta tulee bestseller. Vastaavasti Ravelstein ehdottaa, että Chick kirjoittaa hänestä elämäkerran. Kun Ravelstein kuolee AIDSin rampauttamana, Chickin on aika lunastaa lupaus. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Chick matkustaa uuden vaimonsa Rosien (Bellowin viides vaimo Josie Freeman) kanssa Karibialle lemmenlomalle. Hän valmistautuu kirjoittamaan Ravelstein-biografian. Hengenvaarallinen ruokamyrkytys kuitenkin keskeyttää lomailun ja Chick joutuu taistelemaan hengestään sairaalassa. Sinnikäs Rosie pelastaa miehensä hengen. Tämäkin on tositapaus elävästä elämästä.
Ravelstein on yksi Bellowin parhaista teoksista. Vaikka Bellow on vakava kirjailija ja varsinkin tässä teoksessa kuolema on lähellä, on kirjassa paljon huumoria. Ravelstein eli ja kuoli kuin Sokrates. Chick oli hänen opetuslapsensa, jonka oli määrä kertoa totuus filosofista, jonka olemus ei jättänyt ketään kylmäksi.
JERUSALEM
Vuonna 1967 Egyptin, Syyrian ja Jordanian hyökkäys Israelin kimppuun aloitti ns. kuuden päivän sodan. Sen seurauksena Israel valtasi Jordanialta Itä-Jerusalemin ja Länsirannan, Egyptiltä Siinain ja Gazan sekä Syyrialta strategisesti tärkeät Golanin kukkulat. Kuuden päivän sotaa seurasi kuuden vuoden rauha. Konflikti puhkesi uudelleen vuonna 1973, jolloin käytiin Jom Kippurin sota.
Benjamin Taylorin toimittamassa kokoomateoksessa There Is Simply Too Much to Think About on Bellowin tekstejä mm. Newsweekin reportterina kuuden päivän sodasta. Kirjassa on myös runsaasti Bellowin kritiikkejä, sanomalehtijuttuja ja muuta aineistoa, jota voidaan kutsua nimellä non-fiction. Teoksen luettuaan voi todeta, että Bellow oli erittäin monipuolinen ja taitava sanankäyttäjä.
29.7.2020
