Kuva: Marjaana Malkamäki
Sisyfoksen tilityksiä, täysinäishyminöivä kirjallisuusblogi
Olen viisikymppinen bibliofiili Tampereelta. Olen valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi 1995. Opetan historiaa, filosofiaa ja yhteiskuntaoppia Tampereen yhteiskoulun lukiossa. Kaikki mielipiteet ovat omiani.
Blogini nimi on Sisyfoksen tilityksiä. Eksistentialistifilosofi Albert Camus’lle Sisyfos oli ihmisen maailmassa olemisen absurdiuden symboli. Joka päivä on aloitettava sama urakka, joka juuri eilen päättyi. Kivi on vieritettävä uudelleen ylös. Se on ihmisen osa.
Blogini jakautuu neljään kategoriaan. Otsikon KRITIIKKI alla arvioin uusia tietokirjoja tai kaunokirjallisuutta. KOLUMNI on kannanottoni johonkin ajankohtaiseen aihepiiriin. ESSEET ovat yleensä yrityksiäni esitellä jonkun kirjailijan tuotannon kokonaiskuvaa. KLASSIKKO on nimensä mukaisesti jo ajan patinoima teos, joka edelleen on lukemisen arvoinen.
Volter Kilven hengessä toivon täysinäishyminöiviä elämyksiä laatukirjallisuuden parissa.
Käyn mielelläni dialogia lukijoideni kanssa. Kommentit ovat tervetulleita.
Arvopohjaista idealismia sodan keskellä
Klaus Härön uutuuselokuvan Ei koskaan yksin pääosassa on Abraham Stiller (1885–1972). Stiller (roolissa Ville Virtanen) pitää Helsingissä Bulevardilla vaatehtimoa yhdessä vaimonsa Veran (Nina Hukkinen) kanssa. Eletään välirauhan aikaa. Suomesta etsii turvaa joukko Hitlerin vainoja pakenevia juutalaisia. Stillerit työllistävät pakolaisista avioparin Georg (Rony Herman) ja Janka Kollmannin (Naemi Latzer). Pariskunnalle syntyy Helsingissä poika Franz. Abraham Stiller vakuuttaa Kollmanneille, että Suomi on juutalaisille turvallinen maa. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan ensi-ilta oli 17.1.2025.
Eurooppa hoipertelee Unkarin tiellä
Katalin Miklossy on poliittisen historian dosentti ja itäisen Euroopan tutkija Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut erittäin kiinnostavan kirjan synnyinmaastaan Unkarista. Siinä hän käy läpi, kuinka Victor Orban ja hänen puolueensa Fidesz ovat vaivihkaa rapauttaneet pustan demokratian. Ilmiö uhkaa levitä myös muualle Eurooppaan. Populismi ja äärioikeiston nousu ravistelevat länsimaisen kansanvallan rakenteita.
Teoksen avaa sitaatti Victor Orbanilta: ”30 vuotta sitten uskoimme, että Eurooppa on meidän tulevaisuutemme, tänä päivänä me tiedämme, että me olemme Euroopan tulevaisuus.”
Miten kaikki on päässyt tapahtumaan, vaikka Euroopan unionin jäsenyyskriteereihin kuuluu, että markkinatalous ja demokratia toimivat normaalisti? Kaikki on Miklossyn mukaan edennyt kuin varkain, mutta systemaattisesti. Orban on rakentanut ns. syvää valtiota, jossa Fideszin valta-asema sementoidaan pitkälle tulevaisuuteen. Tarpeen vaatiessa on muutettu perustuslakia ja vaalijärjestelmää. Orbanismin aikakausi on ”kaiken nielevä, kokonaisvaltainen yhteiskunnallinen järjestelmä, joka perustuu yhdenmukaistettuun kulttuuriin ja arvomaailmaan”, Miklossy arvioi.
Puhe TYKin joulukirkossa 19.12.2024
Puhe TYKin joulukirkossa 19.12.2024. KUVA Nella Saarinen. 1. Englannin kielessä on uskolle kaksi...
Puhe TYKin lakkiaisissa 1.6.2024
KUVA Nella Saarinen lehtori Harri Päiväsaari, 1.6.2024 Tampere-talo Arvoisa Tampereen yhteiskoulun...
Elossa olemisen ihmeellinen omituisuus
Esseitä amerikanjuutalaisesta kirjallisuudesta osa 6: Paul Auster (1947-2024) Kuva: Jerry...
Intohimojen raivoisassa pyörremyrskyssä
Kun Isaac Bashevis Singerille myönnettiin kirjallisuuden Nobelin palkinto vuonna 1978, ilmestyi juuri sopivasti Jukka Kemppisen suomentama Shosha. Se oli myös ensimmäinen lukemani Singerin kirja. Romaani kertoo 1930-luvun Varsovasta, kadonneesta maailmasta. Se on Singerin omien nuoruusmuistojen haikea tilitys. Päähenkilö on aloitteleva kirjailija Aaron ”Arele” Greidinger. Nuorukainen on samanaikaisesti ihastunut peräti viiteen naiseen. Syvin tunneside Aaronilla on lapsuudesta asti tuttuun Shoshaan, joka ihmettelee, kuinka elävästi Arele oli kuvannut Krochmalna-kadun ihmisiä jossain kirjassaan.
”Niin, Shosha, minä en ole unohtanut mitään.” Singer todellakin tallensi kaiken muistoihinsa. Hänen tuotantonsa on hämmästyttävän monipuolinen. Singer julkaisi 18 romaania ja 14 lastenkirjaa (suomennettu mm. Miksi Nooa valitsi kyyhkysen) sekä lukuisia novelleja, esseitä ja artikkeleita. Yhteensä yli 40 teosta, joista on suomennettu 18.
Eurooppa holokaustin jälkeen
Vuonna 1945 Eurooppa oli raunioina. Myös usko järkeen ja moraaliin oli romahtanut. Rikos vailla vertaa, juutalaisten kansanmurha, alkoi kaikessa karmeudessaan paljastua. Miten kaiken kuvittelukyvyn ulottumattomissa oleva katastrofi oli voinut tapahtua?
Antisemitismin kirous kokoaa yksiin kansiin kolme tuoreeltaan toisen maailmansodan jälkeen kirjoitettua klassikkotekstiä. Filosofi Jean-Paul Sartre lähestyy aihetta piirtämällä kuvan ranskalaisen ”antisemiitin” psykologiasta, ja kirjailija George Orwell kirjoittaa omien havaintojensa pohjalta juutalaisvastaisuuden ilmenemismuodoista Englannissa. Juristi ja yhteiskuntafilosofi István Bibó puolestaan kuvaa Unkarin holokaustiin johtaneita historiallisia prosesseja ja pureutuu sikäläisen antisemitismin ytimeen. Hän pohtii samalla armottomia kysymyksiä vastuusta ja syyllisyydestä vuoden 1944 saksalaismiehityksen jälkeen. Tekstit suomentaneet ja toimittaneet Anssi Halmesvirta ja Tuomas Laine-Frigren kirjoittavat esipuheessa, että näillä teksteillä on ajassamme selvää tilausta.
Luvatun maan lumo
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart kertoo Israelin kristityistä ystävistä Suomessa kirjassaan Luvatun maan lumo. Teos oli tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana 2022.
Ennen kaikkea herätyskristillisten suuntausten kannattajat ovat kokeneet voimakasta yhteyttä juutalaisiin ja Israelin valtioon. Sen sijaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut kannanotoissaan varsin kriittinen ja mm. puolustanut palestiinalaisten ihmisoikeuksia. Israelin asema miehitysvaltiona on kiistanalainen.
Kristillisen sionismin perintö näkyy Israelin toimien puolustamisena raamatullisilla argumenteilla. Raamatun kautta muodostunut suhde kestää Stewartin mukaan myös historian yllättävät käänteet, sillä jos Jumala toimii historiassa, on kaikella tapahtuneella syynsä.
Sananiekka inkvisition tulessa
Philip Roth (1933-2018) valitsi itse Blake Baileyn biografiansa kirjoittajaksi. ”Sinun ei tarvitse rehabilitoida minua, teet minusta vain kiinnostavan”, Roth ohjeisti. Baileyn kirjasta tulikin eräänlainen Rothin puolustuspuhe. Kirjallinen analyysi Baileyllä jää ikävä kyllä Rothin naisjuttujen varjoon.
Sen sijaan kanadalainen kirjallisuuden professori Ira Nadel ei saanut Philip Rothin hyväksyntää kirjalleen. Philip Roth. A Counterlife on perusteellinen kirjallisuustieteellinen Rothin tuotannon läpiluotaus. Nadel on tietoinen Rothin metatason kirjallisista harhautusliikkeistä. Hän riisuu Rothin naamiot, joiden alta paljastuu ristiriitainen, olevan sattumanvaraisuudesta alati hämmentynyt kirjailija.
Demokratian puolustuspuhe
KIRJAT Anne Applebaum, Demokratian iltahämärä. Autoritaarisuuden viettelevä kiusaus. Suomentanut Antero Helasvuo. 207 sivua. Siltala, Helsinki 2020.
Anne Applebaumin Demokratian iltahämärä on hyvin henkilökohtainen teos. Moni hänen oikealle nojaavista liberaaleista ystävistään on langennut populistisen äärioikeiston houkutuksiin. Laajemmin Applebaum on huolissaan siitä, että ihmiset ovat vieraantumassa oikeusvaltion periaatteista ja kansalaisoikeuksien kunnioittamisesta. Näitä arvoja on pystyttävä puolustamaan jatkuvasti, sillä ne voi myös menettää. Applebaumin kirja on vakuuttava demokratian puolustuspuhe.
Faustisia leikkejä apokalypsin äärellä
Faustisia leikkejä apokalypsin äärellä KRITIIKKI Heikki Kännö, Ihmishämärä. 1038 sivua. Sammakko,...
Kosmologiaa tyhjyyttä vasten
Don DeLillo (s. 1936, Bronx, New York) kuuluu amerikkalaisen postmodernin kirjallisuuden suurien joukkoon. Leif Salménin mukaan DeLillo kirjoittaa sosiologiaa kaunokirjallisuuden muodossa. Luin kesällä 2022 koko Don DeLillon tuotannon ja kirjoitin siitä esseen.
Amerikkalaisen unelman kääntöpuoli
Amerikkalaisen unelman kääntöpuoli Esseitä...
Mies joka takoi kaaoksen lauseiksi
E.L. Doctorow (1931-2015) hallitsi monipuolisesti kirjallisen ilmaisun elokuvakäsikirjoituksista ja journalismista yhteiskuntakriittisiin
”Romaani syntyy yleensä jostain kiehtovasta kuvasta, keskustelunpätkästä, musiikkikappaleesta tai satunnaisesta tapahtumasta, josta olen lukenut lehdestä, jonkinlaisen kiukun ohjaamana, mutta joka tapauksessa jostakin, joka viittaa maailman merkityksellisyyteen. Ja siksi kirjoittaminen on luonteeltaan tutkimista. Sitä kirjoittaa saadakseen tolkkua siihen, mistä kirjoittaa. Novelli tai tarina puolestaan syntyy jostakin tilanteesta tai kohtauksesta, jossa ovat mukana juuri tietyt henkilöt tietyssä paikassa. Ne täytyy kirjoittaa ylös ennen kuin ne katoavat kuin unet”, Doctorow kirjoittaa novellivalikoiman All the Time in the World esipuheessa (2010).
E. L. Doctorow kirjoitti kaikkiaan 12 romaania, novelleja, yhden näytelmän sekä useita esseekokoelmia ja lehtiartikkeleita. Hänet myös palkittiin useita kertoja muun muassa National Book Critics Circle -palkinnolla. Poliittisilta mielipiteiltään Doctorow oli amerikkalaisittain liberaali demokraatti, eurooppalaisilla kriteereillä sosialidemokraatti. Doctorowilta on suomennettu 9 teosta. Kaikki Tammen Keltaisessa kirjastossa. Yksi näistä on Doctorowin novellivalikoima, joka ilmestyi nimellä Kynämies vuonna 1989.
Monissa romaaneissaan Doctorow käytti aineistona Yhdysvaltojen historiaa ja oikeita historiallisia henkilöitä. Tätä faktan ja fiktion tietoista miksaamista alettiin kutsua faktioksi.
Saul Bellowia lukiessa
Esseitä amerikanjuutalaisesta kirjallisuudesta osa 2: Saul Bellow (1915-2005) Suurisieluinen Saul...
Philip Rothia lukiessa
Esseitä amerikanjuutalaisesta kirjallisuudesta osa 1: Philip Roth (1933-2018) Miehiä...
Hannah Arendt ja Totalitarismin synty
Kun juutalaisten joukkomurhasta tuli patenttiratkaisu modernin yhteiskunnan ongelmiin ...
Myrrysmies ja tolstoilainen idealisti Savon sydänmailla
Putkinotko on yhdenpäivänromaani, joka kuvaa heinäkuista päivää Savon sydänmailla. Rosina lähtee asioille Savonlinnaan mm. ostamaan apteekista kolotiita ja korpinrasvaa. Juutas suunnittelee viinanpolton aloittamista vaatimattoman elintason kohottamiseksi. Kirjan lopussa Juutas tovereineen asettaa viinapadan kätköpaikkaan. Vuokraisäntä Aapeli Muttinen tekee tarkastusmatkan tiluksilleen.
Harri Päiväsaaren vaakuna. Suunnitellut virolainen heraldikko Priit Herodes (1994).
Mikä Sisyfos?
Eksistentialistifilosofi Albert Camus’lle Sisyfos oli ihmisen maailmassaolemisen absurdiuden symboli. Joka päivä on aloitettava sama urakka, joka juuri eilen päättyi. Kivi on vieritettävä uudelleen ylös. Se on ihmisen osa.