Picquart Jean Dujardin | Sisyfoksen tilityksiä

 

 

 

 

Roman Polanskin elokuvan Dreyfus (2019) varsinainen päähenkilö on totuutta etsivä everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Roolissa Jean Dujardin (alempi kuva). Ylemmässä kuvassa Dreyfusia esittävä Louis Garrel.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yle Teema Fem esittää keskiviikkona 5.1.2022 klo 22 Roman Polanskin elokuvan Upseeri ja vakooja (J’accuse, Ranska 2019). Se on katsottavissa myös Yle Areenassa. Elokuva perustuu Robert Harrisin samannimiseen kirjaan. Polanski laati käsikirjoituksen yhdessä Harrisin kanssa. Filmiä esitettiin meilläkin elokuvateattereissa vuonna 2020. Pääosissa nähdään Jean Dujardin, Louis Garrel ja Emmanuelle Seigner.

Polanskin elokuva alkaa dramaattisella kohtauksella Ranskan sotilasakatemian pihalla, kun Alfred Dreyfusilta (roolissa Louis Garrel) riistetään sotilasarvo. Wieniläinen toimittaja Theodor Herzl oli paikalla Neue Pressen kirjeenvaihtajana. Herzl ymmärsi, etteivät juutalaiset koskaan saavuta täysiä kansalaisoikeuksia. Syntyi ajatus juutalaisvaltion perustamisesta. Hannah Arendtin mukaan sionismi onkin ainoa poliittinen vastaus, jonka juutalaiset ovat keksineet antisemitismille.

 

 

 

Antisemitismiä Ranskan armeijassa

 

 

 

Tapaus Dreyfus kuohutti Eurooppaa 1800-luvun lopussa. Ranskan armeijan yleisesikunnassa työskennellyttä kapteeni Alfred Dreyfusia (1859–1935) vastaan nostettiin maanpetossyyte vuonna 1894. Hänen epäiltiin myyneen sotasalaisuuksia saksalaisille. Elsassissa syntyneenä juutalaisena Dreyfusia pidettiin saksalaismielisenä. Ranskahan oli joutunut luovuttamaan Elsassin yhdistyneelle Saksalle 1871. Samalla päättyi Napoleon III keisarius, ja Ranska julistettiin tasavallaksi. Tappio loi pohjaa antiliberalismille, antiparlamentarismille ja myös antisemitismille. Massailmiöksi antisemitismi nousi Ranskassa 1880–1890 -luvun vaihteessa.

 

 

Ranskan Kolmannen tasavallan sisäpolitiikassa tasavallan kannattajia olivat sosialistit, liberaalit ja protestantit. Monarkisteja ja nationalisteja oli kuitenkin edelleen mm. katolisen kirkon ja armeijan piirissä. Bonapartistit ja Bourbonien kannattajat arvostelivat Kolmannen tasavallan kaoottista sisäpolitiikkaa ja etsivät syyllisiä Ranskan alennustilaan.

 

 

Walter Benjamin kutsui Pariisia 1800-luvun pääkaupungiksi. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo herättivät toiveita muutoksesta, mutta myös pelkoja ja vastarintaa. Vallankumous avasi armeijan virat myös juutalaisille. Dreyfusin aikoihin jo noin 300 juutalaissyntyistä upseeria palveli Ranskan armeijassa. Silti heidän patriotismiaan epäiltiin ja syytettiin juutalaisiksi kosmopoliiteiksi.

 

 

 

Dreyfusin tapaus jakoi ranskalaiset kahteen leiriin

 

 

 

Dreyfus tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen Pirunsaarelle. Polanskin elokuvassa on riipaisevia kohtauksia, joissa Dreyfusia nöyryytetään mm. sitomalla hänet kahleilla sänkyyn, ettei vanki pakene yön aikana. Tapaus herätti laajaa kansainvälsitä huomiota. Se jakoi ranskalaisen yhteiskunnan voimakkaasti tuomion tukijoihin ja Dreyfusin syyttömyyteen uskoviin eli dreyfusardeihin. Jälkimmäisiin lukeutui myös kirjailija Marcel Proust, joka seurasi valppaasti oikeussalin lehtereiltä oikeudenkäyntiä mukanaan termoskannu ja voileipiä. Dreyfusin juttu oli jo historiaa, kun Proust alkoi kirjoittaa Kadonnutta aikaa etsimässä, mutta tapaus on esillä teossarjassa keskeisenä roolihahmojen arvojen kuvaajana.

 

 

Dreyfusin tukijoita oli myös sosialistipoliitikko Jean Jaurés, joka ruotsalaisen aatehistorioitsijan Svante Nordinin mukaan oli tavallaan ensimmäisen maailmansodan ensimmäinen uhri. Salamurhaaja nimittäin tappoi kiivaasti militarismia vastaan taistelleen Jaurésin 31.7.1914. Samalla väistyi Jaurésin edustama internationalistinen sosialismi nationalistisen hurmahenkisyyden tieltä.

 

 

Kesällä 1895 armeijan tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Hän on Polanskin elokuvan varsinainen päähenkilö; roolissa Jean Dujardin. Picquartilla on vahvoja ennakkoluuloja juutalaisia kohtaan, mutta hänen moraalinsa ei salli ilmiselvästi syyttömän Dreyfusin tuomitsemista. Picquart aikoo paljastaa todelliset syylliset. Polanskin filmi kuvaa osuvasti Ranskan armeijan hyvä veli -verkostoa, joka yrittää vetäytyä kunnian savuverhon taakse ja peitellä tapahtunutta oikeusmurhaa. Lopulta Dreyfus armahdettiin ja julistettiin syyttömäksi. Oikeaksi vakoojaksi paljastui majuri Walsin-Esterházy.

 

 

 

Zolan oikeudenkäynti

 

 

Kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L’Aurore-lehden etusivulla presidentti Felix Faurélle osoitetun kirjeen J’accuse. Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Zola joutui lähtemään maanpakoon Englantiin.

 

 

Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan pidätystä seuranneena päivänä.

 

 

Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti Rennesissä sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua kansainvälisen kritiikin ansiosta. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurin arvon ja kunnialegioonan jäsenyyden.

 

 

Mainittakoon vielä, että Emile Zola kuoli häkämyrkytykseen Pariisissa 29.9.1902. Se aiheutui tukkeutuneesta savupiipusta. 4. kesäkuuta 1908 Zolan ruumis siirrettiin Panthéoniin. Seremonian aikana Gregori-niminen mies haavoitti Dreyfusia käsivarteen. Alfred Dreyfus kuoli 1935. Toisen maailmansodan aikana Hitlerin Saksa miehitti Ranskan. Antisemitismillä oli tuhoisat jäljet myös Ranskassa.   

 

 

Roman Polanskin elokuva Dreyfus palauttaa mieliin edelleen valitettavan ajankohtaisen vihapuheen arvaamattomat vaikutukset.

 

 

 

Teksti: Harri Päiväsaari

 

 

5.1.2022

 

 

 

 

 

 

 

Sisyfoksen tilityksiä