Intohimojen raivoisassa pyörremyrskyssä

Esseitä amerikanjuutalaisesta kirjallisuudesta osa 5

Isaac Bashevis Singer (1904–1991)

Suositun israelilaisen Netflix-sarjan Shtiselin neljännen kauden päätösjaksossa suvun patriarkka Shulem juttelee veljensä Nuchemin ja poikansa Akivan kanssa. Shulem siteeraa vapaasti Isaac Bashevis Singeriä, jota hän kutsuu huliviliksi (englanniksi rascal). Shtisel kertoo ortodoksijuutalaisesta harediyhteisöstä nykyajan Jerusalemissa.

Näin Shulem tuumailee: ”Kuolleet eivät mene minnekään. He kaikki ovat täällä. Jokainen ihminen on hautausmaa, jolla lepäävät kaikki isoäitimme ja isoisämme, isämme ja äitimme ja lapsemme. He kaikki ovat täällä koko ajan.”

Nykyajan juutalaiset ovat jakautuneet kolmeen pääryhmään: ortodoksijuutalaiset, konservatiivit ja modernit. Hasidit ovat osa haredijuutalaista yhteisöä. Hasidim on hepreaa ja tarkoittaa uskolliset. Hasidismi korostaa nimenomaan oikeaa elämäntapaa ja käytöstä (halakha).

Batshevan poika

Icek-Hersz Zynger syntyi Leoncinin kylässä Puolassa 14.7.1904 (Hämmentävästi joissakin lähteissä Singerin syntymävuosi on 1902 tai 1903). Puola ja Suomi olivat molemmat ensimmäiseen maailmansotaan asti osa tsaarin Venäjää. Sekä Singerin isä että isoisä olivat hasidirabbiineja. Myös äiti Batsheba oli rabbiinin tytär. Singerin kirjailijanimi ”Bashevis” (Bathshevan poika) on kunnianosoitus omalle äidille.

Singer varttui aikuiseksi itsenäisyytensä palauttaneessa Puolassa, joka peri jaetulta Puolalta 4 erilaista oikeusjärjestelmää, 6 valuuttaa, 3 rautatieverkkoa ja 3 hallinnollista järjestelmää. Valtakunnan itäosa oli huomattavasti köyhempi kuin läntinen. Demokratia oli vaikeuksissa; Jozef Pilsudski nousi valtaan sotilaskaappauksella 1926. Vähemmistöt joutuivat ahtaalle.

Nuori Isaac kävi itsekin rabbiiniseminaarin, mutta puutteellinen kutsumus ohjasi hänet ensin journalistin ja sitten kirjailijan uralle. Vuonna 1923 hän alkoi työskennellä Varsovassa isoveljensä Israel Joshua Singerin (1893–1944) toimittamassa jiddišinkielisessä Literarishe bleter -kirjallisuuslehdessä ja antoi heprean oppitunteja. Singer käänsi jiddišiksi mm. Knut Hamsunia, Romain Rollandia, Thomas Mannin Taikavuoren ja Erich Maria Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta. Myös lopulta Lontooseen asettunut sisko Ester Kreitman (1891–1954) ryhtyi kirjailijaksi.

Uusi elämä Amerikassa

Yhdysvaltain uusi maahanmuuttolaki astui voimaan vuonna 1924. Se rajoitti merkittävästi siirtolaisuutta varsinkin Etelä- ja Itä-Euroopasta. Wall Streetin pörssiromahduksen (1929) jälkeen vain harvat onnekkaat saivat maahanmuuttoviisumin. Singerin isoveli Israel pakeni kiihtyvää antisemitismiä Yhdysvaltoihin 1934; Isaac seurasi perässä vuotta myöhemmin. Isaac Bashevis Singer joutui tekemään vaikean ratkaisun: hän erosi vaimostaan Runiasta. Runia Pontsch oli kommunisti, ja hän muutti pariskunnan pojan Israel Zamirin (1929–2014) kanssa ensin Moskovaan ja myöhemmin Palestiinaan.

Vuonna 1940 Singer vei hääkatoksen alle saksanjuutalaisen Alma Wassermannin. Avioliitto oli lapseton. Singer sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1943. Singer kuoli 24.7.1991 Floridassa.

Puolan verinen 1600-luku

Singerin varhaistuotannon merkkiteos Goraj’n saatana ilmestyi Puolassa 1934. Se kertoo 1600-luvun valemessiaasta nimeltä Shabbetai Zvi. Myöhemmässä romaanissaan Orja (suom. 1983) Singer palaa sekasortoiseen 1600-lukuun ja kertoo juutalaisen miehen ja ei-juutalaisen naisen (shiksa) rakkaustarinan.

Puolasta tuli 1500-luvulla juutalaisten turvasatama. Noin 90 prosenttia Euroopan juutalaisista asui Puolassa 1600-luvun alkuvuosina. Valtaosa heistä maaseudun juutalaiskylissä tai pikkukaupungeissa(shtetl). Puolalaisten asenteet juutalaisia kohtaan kärjistyivät sotien myötä kuitenkin vihamielisiksi. Lisäksi kasakat vainosivat juutalaisia 30-vuotisen sodan jälkimainingeissa 1648-1649. Ainakin 100 000 juutalaista sai surmansa näissä verisissä pogromeissa. Sekä juutalainen kansanmusiikki klezmer että uskonnollinen hurmosliike hasidismi syntyivät traagisten vainojen vaikutuksesta.

Messiaanisen sirpaleita

Saksanjuutalainen kriitikko ja intellektuelli Walter Benjamin (1892–1940) kirjoitti teoksen Historian käsitteestä vain hetkeä ennen kuolemaansa. Benjamin tähdentää tulevaisuuden tutkimisen olevan kiellettyä juutalaisille. ”Toora ja rukous opastivat heitä sen sijaan muistamiseen. Tämä vapautti heidät sellaisen tulevaisuuden lumeesta, johon lankeavat ne, jotka hakevat ilmoitusta ennustajilta. Tulevaisuudesta ei tullut juutalaisille tästä syystä kuitenkaan homogeenista ja tyhjää. Sillä heille jokainen sekunti oli pieni portti, josta Messias saattoi astua sisään.”

Walter Benjamin, Historian käsitteestä (1940). Teoksessa: Messiaanisen sirpaleita. Suom. Raija Sironen. Kansan Sivistystyön Liitto, Tutkijaliitto 1989.

Muistin ihme

Vaikka Messias pysyttelee itsepintaisesti kaukana, Singer keräilee talteen benjaminilaisia messiaanisen sirpaleita. Kirjallisuuden pitää Singerin mukaan käsitellä menneisyyttä eikä tulevaisuutta.

”Kirjallisuutta on kertomus rakkaudesta ja kohtalosta, kuvaus ihmisen intohimojen raivoisasta pyörremyrskystä ja kamppailusta niitä vastaan”, määrittelee Singer novellikokoelmansa Vanhaa rakkautta. Tarinoita vanhasta maasta kansitekstissä. Singer oli kuin Benjaminin historian enkeli, joka käänsi selkänsä tulevaisuudelle.

Kun Singerille myönnettiin kirjallisuuden Nobelin palkinto vuonna 1978, ilmestyi juuri sopivasti Jukka Kemppisen suomentama Shosha. Se oli myös ensimmäinen lukemani Singerin kirja. Romaani kertoo 1930-luvun Varsovasta, kadonneesta maailmasta. Se on Singerin omien nuoruusmuistojen haikea tilitys. Päähenkilö on aloitteleva kirjailija Aaron ”Arele” Greidinger. Nuorukainen on samanaikaisesti ihastunut peräti viiteen naiseen. Syvin tunneside Aaronilla on lapsuudesta asti tuttuun Shoshaan, joka ihmettelee, kuinka elävästi Arele oli kuvannut Krochmalna-kadun ihmisiä jossain kirjassaan.

”Niin, Shosha, minä en ole unohtanut mitään.” Singer todellakin tallensi kaiken muistoihinsa. Hänen tuotantonsa on hämmästyttävän monipuolinen. Singer julkaisi 18 romaania ja 14 lastenkirjaa (suomennettu mm. Miksi Nooa valitsi kyyhkysen) sekä lukuisia novelleja, esseitä ja artikkeleita. Yhteensä yli 40 teosta, joista on suomennettu 18.

Isäni seurakuntaa

Singerin lapsuudenkoti sijaitsi Varsovan gettossa Mirówin kaupunginosassa Krochmalna-kadulla numeroissa 10 ja 12. Kotikadun ihmisvilinää Singer kuvaa myös omaelämäkerrallisessa novellikokoelmassa Isäni seurakuntaa (1967). Hänen isällään oli Varsovassa hasidirabbinaatti (bet din), jota Singer kuvailee näin:

”Bet din oli yhtaikaa jonkinlainen lakitupa, synagoga, opintosali ja jopa psykoanalyytikon työhuone jonne huolten painamat ihmiset voivat tulla huojentamaan mieltään.”

Isä toimi rabbina myös Bilgorajssa, perinteisessä juutalaisessa pikkukaupungissa, jollaisia kutsutaan nimellä shtetl. Maailman ensimmäinen Singerille omistettu museo avattiin Bilgorajssa keväällä 2023. Se sijaitsee Puolan kaakkoisosassa lähellä Ukrainan rajaa.

Demoninen realismi

Miljoonat juutalaiset pakenivat 1880-luvulta alkaen Venäjällä kiihtyneitä pogromeja. Sionismi oli yksi pakoreitti, toinen oli menolippu Amerikkaan. Rapakon takana Singer törmäsi vaikeuteen kuvata jiddišin kielellä modernia maailmaa. Jiddiš oli syntynyt ashkenasijuutalaisten itäeurooppalaisissa oloissa. Holokausti oli tuhonnut tuon maailman. Singerin ratkaisu oli antaa ääni Hitlerin murhaamille ihmisille. Hän päätti kirjoittaa jiddišiksi vanhan maailman ihmiskohtaloista. Syntyi demoninen realismi, jossa Toora, Talmud ja Zohar, dibbukit eli riivaajahenget, spiritualismi, juutalainen folklore taistelevat juutalaisten sieluista mm. sionismia, sosialismia ja maallistumista vastaan. Yhä aggressiivisempi antisemitismi loi traagisen varjon Puolan juutalaisyhteisöjen ylle. Hitlerin Saksan hyökkäys Puolaan ja myöhemmin Neuvostoliittoon merkitsivät kuoliniskua Itä-Euroopan vuosisataiselle rikkaalle juutalaiselle kulttuuriperinnölle. Maailmansotien välisenä aikana juutalaisten suhteellinen osuus oli suurin Puolassa, 10 prosenttia kansasta. Singer kuvaa holokaustin kauheuksia epäsuorasti tai välimatkan päästä. Singerin suomentajan Jukka Kemppisen mukaan Singerin Paholainen väijyi ruokakomerossa eikä Auschwitzin asemalaiturilla.

Syrjäkadun Spinoza

Singerin suosikkifilosofi oli Benedictus de Spinoza (1632–1677). Spinozan pääteos Etiikka esitettynä geometrisesti (1677, suom. Vesa Oittinen, Gaudeamus 1994) putkahtaa esiin pitkin Singerin laajaa tuotantoa (mm. novelli Syrjäkadun Spinoza, romaani Lupakirja). Singer ei lakkaa hämmästelemästä sitä, että Jumala on luonut kaiken kauniin lisäksi hirviömäiset diktaattorit Hitlerin ja Stalinin. Mutta näinhän Spinoza opetti, että on vain yksi substanssi, Jumala eli Luonto. Siksi kaikki on Jumalaa. Usein ihminen ei ymmärrä Kaikkivaltiaan tarkoitusperiä, mutta kaikella on tarkoituksensa. Spinozan mukaan ihminen voi tiedon avulla saavuttaa jonkinlaisen vapautumisen. Kun emme tunne tekojemme syitä, olemme noiden syiden passiivisia tai tietämättömiä uhreja. Paradoksaalisesti ihmisestä tulee vapaa käsittämällä, että kaikki on ennalta määrättyä. 

Eteenpäin, jiddišiksi

Saavuttuaan New Yorkiin vuonna 1935, Singer ryhtyi kirjoittamaan artikkeleita jiddišinkieliseen Forverts-sanomalehteen. Hän käytti salanimeä Isaac Warshawsky eli ”Varsovalainen”. The Jewish Daily Forward julkaisi suuren osan Singerin teoksista jatkokertomuksina.

”Jotkut väittävät jiddišiä kuolleeksi kieleksi, mutta niin oli myös heprea lähes kaksi tuhatta vuotta. Heprea on herätetty henkiin omana aikanamme lähes ihmeellisellä tavalla. Aramea oli totisesti kuollut kieli vuosisatoja, mutta sitten löydettiin Zohar, hyvin hienostunut mystiikan teos. On tosiasia, että jiddišinkielisen kirjallisuuden klassikot ovat myös modernin heprealaisen kirjallisuuden klassikkoja. Jiddiš ei ole sanonut vielä viimeistä sanaansa. Se sisältää aarteita, jotka eivät ole vielä paljastuneet maailmalle. Se oli marttyyrien ja pyhimysten kieli, haaveilijoiden ja kabbalistien kieli – täynnä huumoria ja muistoja, joita ihmiskunnan ei pitäisi koskaan unohtaa”, Isaac Bashevis Singer korosti Nobel-puheessaan joulukuussa 1978.

Perhe on pahin

Moskatin suku ilmestyi vuonna 1950. Se oli ensimmäinen Singerin englanniksi julkaistu teos. Yksi Singerin tuotannon läpäisevistä aiheista oli vanhan ja uuden maailman konflikti, tradition ja sopeutumisen, oikeaoppisen juutalaisuuden ja maallistuneen individualismin alituinen välienselvittely. Tätä teemaa hän käsittelee mm. sukukronikoissaan Moskatin suku (suom. 1986), The Manor (1967) suomeksi Kaksi maailmaa 1.Nousee päivä, laskee päivä ja The Estate (1969) suomeksi Kaksi maailmaa 2. Illan tullen, yön pimeten. Kaksiosainen eepos kuvaa katolisen kreivi Jampolskin ja juutalaisen Calman Jacobyn sukujen tarinoita rinnakkain.

Illan tullen, yön pimeten – Kaksi maailmaa II on jatkoa romaanille Nousee päivä, laskee päivä – Kaksi maailmaa I, jossa eletään kuohunnan vuosia, koska Venäjä on juuri kukistanut Puolan kapinan (1863).

Yksinkertaiseen elämään tottunut Calman Jacoby muuttaa keskelle kristittyjen yhteisöä ja nousee Jampolskin kartanon uudeksi isännäksi. Ollaan siirtymässä assimilaation aikaan, koska Calman Jacoby jättää taakseen juutalaisten oman gheton ja joutuu katsomaan, miten oma usko kestää vääräuskoisten maailmassa. Yön pimentyminen symboloi myös Puolassa ja Venäjällä vahvistuvaa juutalaisvastaisuutta.

Singer kuvaa, kuinka vanhat suvut murtuvat uuden ajan vaatimusten voimasta. Näin kävi jo Puolassa, saati Yhdysvalloissa. Amerikanjuutalaisen kirjallisuuden fundamentaalinen kysymys on: assimilaatio vai eristäytyminen?

Novellitaiteen mestari

Singerin mestarillisia kertomuksia on ilmestynyt useissa kokoelmissa, joista ensimmäinen englanninkielinen oli Gimpel the fool (1957). Se oli alun perin ilmestynyt Partisan review -nimisessä kirjallisuusjulkaisussa, kääntäjänä itse Saul Bellow. Monet Forvertsissä ilmestyneet novellit ilmestyivät sittemmin englanniksi käännettyinä eri kokoelmissa, kuten Isäni seurakuntaa (suom. 2002), A Crown of Feathers (1973), Spinoza of Market Street (1961) ja A Friend of Kafka (1970).

Shakkia kohtalon kanssa

Novellissa Kafkan ystävä päähenkilö on jiddišinkielinen kirjailija Jacques Kohn.

”Me kaikki pelaamme shakkia kohtalon kanssa. Hän tekee siirron; me vastaamme siirtoon. Hän yrittää tehdä meistä kolmen siirron matin; me yritämme estää sen. Me tiedämme, ettemme voi voittaa, mutta väkisinkin me yritämme tarjota hyvän vastuksen”, varsovalaiskirjailija Kohn filosofoi.

”Mutta, nuori ystäväni, jos pelaa shakkia, niin parempi kunnon vastustaja kuin osaamaton. Minä ihailen vastapeluriani. Joskus lumoudun hänen taitavuudestaan. Hän istuu siellä konttorissaan kolmannessa tai seitsemännessä taivaassa, siinä Kaitselmuksen osastossa, jossa johdetaan meidän pientä taivaankappalettamme, jaon tehnyt juuri valmiiksi yhden työn – kampittanut Jacques Kohnin.”

”Niin, kaikki on yhtä suurta shakkiottelua. Koko elämäni olen pelännyt kuolemaa, mutta nyt kun olen haudan kynnyksellä, olen lakannut pelkäämästä. On käynyt ilmi, että vastapuoleni haluaa pelata hitaan ottelun. Hän jatkaa syömällä minun nappulani yhden toisensa jälkeen. Ensin hän vei minulta vaikutusvoiman näyttelijänä ja teki minusta niin sanotun kirjailijan. Heti saatuaan aikaan sen hän hankki minulle kirjoituskrampin. Seuraava siirto oli mieskuntoni vieminen. Silti tiedän, että mattiin on vielä matkaa, ja siitä saan voimia.”

”Jos Jumala on olemassa, hän palkitsee sinut. Ja ellei ole, kuka Jacques Kohnin vastapeluri sitten on?”

Novelli Kafkan ystävä. Suomennosvalikoimassa Vanhaa rakkautta. Tarinoita vanhasta maasta. Suomentanut Jukka Kemppinen. Tammi 1988.

Lemmenleikkejä Manhattanilla

Isaac Bashevis Singer oli tietoinen asemastaan kahden maailman kansalaisena. Hän sai syntymälahjana yli 800-vuotisen puolanjuutalaisen kulttuuriperinnön, jossa hurskas hasidismi yhdistyy mystiseen kabbalismiin ja folkloreen. Jo 1920-luvulla hän leikkasi pois hasidin ohimokiharat omaksuen maallistuneen juutalaisen elämäntavan. Samalla hän imi itseensä ajan uusimpia virtauksia kuten freudilaisuus, sionismi ja sosialismi. Amerikassa häntä viehätti ennen kaikkea liberalismi, yksilönvapaudet ja yritteliäisyyden korostaminen. Singerillä oli lukuisia naissuhteita ja hän oli perso rahalle. Yksi Singerin tunnetuimmista romaaneista on Vihassa ja rakkaudessa (suom. 1991), joka kertoo holokaustin eloonjääneistä uhreista, heidän monimutkaisista lemmensuhteistaan ja usein uskon menetyksestä. Paul Mazursky teki kirjasta myös elokuvan. Voittaako rakkaus (Eros) vai kuolema (Thanatos)?

Kuoleman ei ole valta

Singer kritisoi esseissään amerikkalaista kerskakulutusta. Keski-iässä hänestä tuli kasvissyöjä terveydellisistä ja moraalisista syistä. Singerin epiikan huippuna pidän alun perin 1950-luvulla julkaistua teosta Varjoja Hudsonin yllä. Se kertoo vanhan maailman juutalaisten vaikeuksista löytää henkinen paikkansa sodanjälkeisessä Amerikassa. Yli 600-sivuisen teoksen verevin hahmo on Hertz Grein, talmudintuntija, josta Amerikassa tulee varakas sijoitusneuvoja ja synnintuntoinen naistenmetsästäjä. Eletään holokaustin jälkeisessä maailmassa, jossa mikään ei ole mahdotonta, mutta on vaikeaa elää tolkun ihmisenä.

Ihminen on sama jumalanhylkäämässä puolalaiskylässä kuin amerikkalaisessa pilvenpiirtäjässä. Isaac Bashevis Singer hallitsee tarinan kertomisen jalon taidon. Yleensä jokin yllättävä tekijä kääntää Singerin novelleissa asiat ylösalaisin. Oma suosikkini Singerin novellikokoelmista on Passions vuodelta 1975. Ihminen on usein omien pakkomielteidensä uhri. Ihmisillä on kohtalonsa niin kuin on kirjoillakin. Singer kirjoittaa Intohimoja-teoksensa saatesanoissa näin:

”Vaikka toivon ja rukoilen sovitusta ja ylösnousemusta, sanon kyllä, että minulle nämä ihmiset elävät juuri nyt. Kirjallisuudessa ei, kuten unissammekaan, kuolemaa ole.”

Teksti: Harri Päiväsaari

12.9.2023

Isaac Bashevis Singer julkaisi 18 romaania ja 14 lastenkirjaa sekä novelleja, esseitä ja artikkeleita.

Suomennetut teokset:

• Moskatin suku (1950.) Suom. Jukka Kemppinen. Tammi, 1986.
• Kaksi maailmaa. 1, Nousee päivä, laskee päivä. (1952–55.) Suom. Liisa Ryömä. Tammi, 1996.
• Kaksi maailmaa. 2, Illan tullen, yön pimeten. (1952–55.) Suom. Liisa Ryömä. Tammi, 1997.
• Orja (1962.) Suom. Kaj Kauhanen. Gummerus, 1962.
• Intohimoja. (1975.) Suom. Jukka Kemppinen. Tammi, 1983.
• Isäni seurakuntaa. (1967.) Suom. Liisa Ryömä.  Tammi, 2002.
• Kuin oma poika: Tarinoita uudesta maasta. (1985.) Suom. Jukka Kemppinen. Tammi, 1990.
• Vanhaa rakkautta: Tarinoita vanhasta maasta. Novellit valittu useista alkuteoksista. Suom. Jukka Kemppinen. Tammi, 1988.
• Lublinin taikuri (suom. Jukka Kemppinen) Tammi, 1980.
• Lupakirja (suom. Liisa Ryömä) Tammi, 1993.
• Miksi Nooa valitsi kyyhkysen (suom. Ulla-Mari Kellomäki) 1975
• Nuori mies etsii rakkautta (suom. Jukka Kemppinen) 1982.
• Parantumaton (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) Tammi, 1992.
• Peltojen kuningas (suom. Jukka Kemppinen) Tammi, 1988.
• Shosha (suom. Jukka Kemppinen) Tammi, 1979.
• Varjoja Hudsonin yllä (suom. Liisa Ryömä) Tammi, 1999.
• Vihassa ja rakkaudessa (suom. Jukka Kemppinen) Tammi, 1991.

Lähteet:

Wikipedia

bashevissinger.com

Kirjailijan kuva: Wikipedia, Dan Hadani, Israelin kansalliskirjasto.