KIRJAT Anne Applebaum, Demokratian iltahämärä. Autoritaarisuuden viettelevä kiusaus. Suomentanut Antero Helasvuo. 207 sivua. Siltala, Helsinki 2020.
Anne Applebaum on turhautunut. Berliinin muurin murtumisen jälkeen Itä-Eurooppa vapautui, diktatuurien aika näytti äkkiä olevan ohi. 2000-lukua on kuitenkin sävyttänyt autoritaarisuuden kasvu. Jopa vakiintuneet läntiset liberaaliset demokratiat, kuten Yhdysvallat ja Englanti, ovat ajautuneet kriiseihin. Vuosi 2016 oli valeuutisten vuosi. Riittää kun mainitsee kaksi sanaa: Brexit ja Trump.
Anne Applebaum on juutalaista sukua, joka on lähtöisin nykyisen Valko-Venäjän alueelta. Hän syntyi Washingtonissa 1964. Hän on Yalen yliopiston kasvatti. Applebaum on työskennellyt journalistina mm. The Spectatorissa, Atlantic-lehdessä ja Washington Post -sanomalehdessä. Hän sai arvostetun Pulitzer-palkinnon Neuvostoliiton vankileireistä kertovasta kirjastaan Gulag.
Demokratia ei ole itsestäänselvyys
Antiikin ajan filosofeille oli päivänselvää, että valtiomuodot vaihtelevat, koska ihmisluonto ei muutu. Demokratiaan suhtauduttiin epäilevästi. Platon ei koskaan toipunut Sokrateen kuolemantuomiosta, jonka julisti demokraattinen kansantuomioistuin. Aristoteles piti demokratiaa vääristyneenä valtiomuotona, jossa enemmistö tyrannisoi meritokratiaa.
Myös Yhdysvaltain perustajaisät 1700-luvulla ymmärsivät haasteen, jonka korruptoitunut johtaja voisi muodostaa kansanvallalle. Benjamin Franklin huomauttikin kannattajilleen, että saatte demokratian, jos osaatte pitää siitä kiinni. Siis huolehtia systeemin toimivuudesta. Kongressin määrävähemmistösuojat ja laaja osavaltioiden autonomia estävät maan luisumisen yksinvaltaan.
Anne Applebaum on aatemaailmaltaan lähellä republikaanien liberaalia siipeä. Francis Fukuyaman tavoin hänkin uskoi, että Neuvostoliiton romahdettua liberaalin demokratian voittokulku vahvistuu. Olisiko se jopa niin hyvä, että historia loppuisi hegeliläiseen täydellisyyteen ristiriitojen puutteessa? Fukuyama ei omien sanojensa mukaan tarkoittanut kirjaimellisesti historian loppumista Vapaan Lännen voittoon kylmän sodan päätyttyä. Hän tarkoitti, ettei parempaa systeemiä ole toistaiseksi kehitetty.
Yhden totuuden unelma
Voimistuva kakofonia on alkanut ärsyttää yhä useampia. Moderniin diskurssiin kuuluu moniäänisyys, asioiden monimutkaisuuden tunnustaminen. Jo Hannah Arendt ja Theodor W. Adorno pohtivat, kuinka muodostuu ns. autoritaarinen persoonallisuus. Yksi olennainen piirre on yksitotisuuden vaatimus. Kun Johtaja sanoo, minne marssitaan, yksilön on helppo ottaa paikkansa massan mukana. Vihapuhe kiristää tunnelmaa myös vakiintuneissa demokratioissa.
Applebaumin mukaan ihmisillä on aina ollut erilaisia mielipiteitä. Nyt heillä on erilaisia faktoja. Vaalidenialistit kiistävät hävitessään vaalien luotettavuuden. Nykyajan demagogit vähät välittävät totuudesta, tärkeää on saada vipinää omiin kannattajiin. Yksi räikeimmistä esimerkeistä on Yhdysvaltain kongressitalon valtaus loppiaisena 2021. Yhdysvalloissa radikalisoituneita konservatiiveja kutsutaan MAGA-republikaaneiksi (Make America Great Again).
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Trump on republikaanien ehdokas Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2024. Somessa Trumpin paluu käy jo kuumana. Yhdysvallat on voimakkaasti polarisoitunut maa.
Keskikokoinen valhe
Timothy Snyder on käyttänyt vihjailevista puolitotuuksista nimitystä Keskikokoinen valhe. Sellainen oli esim. väite siitä, ettei Barack Obama olisi syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen. Väite on perätön, mutta saattoi silti vaikuttaa äänestäjiin.
Applebaum on huolissaan mm. toisen kotimaansa, Puolan kehityksestä. Hänen aviomiehensä on puolalainen europarlamentaarikko Radoslaw Sikorski, joka on toiminut myös maansa ulkoministerinä. Laki ja oikeus -puolue on viime vuosina kohtalokkaasti heikentänyt oikeusvaltiota Puolassa. Arvokonservatiivit ovat hyökänneet mm. seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. Solidaarisuus-liikkeen nostattama yksimielisyys on hiipunut jo kauan sitten.
2000-luvun kuluessa myös Anne Applebaum on huomannut, että aiemmista ystävistä on tullut hänen kriitikkojaan. Applebaum on edelleen liberaali konservatiivi, mutta trumpismi on levinnyt myös Eurooppaan. ”Yhdysvalloissa ja Britanniassa uusoikeisto on katkaissut välit burkelaiseen maltilliseen konservatiivisuuteen, joka suhtautui epäillen nopeaan muutokseen kaikissa sen muodoissa. Vaikka inhoavat kyseistä määritelmää uusoikeistolaiset ovat enemmän bolshevistisia kuin burkelaisia”, Applebaum tähdentää.
Nostalgian vaarat
Applebaum tähdentää eroa reflektiivisen ja restoratiivisen nostalgian välillä. Emigrantin tai esteetin reflektiivinen nostalgia on menneen kulta-ajan haaveilua ilman pyrkimystä palata sinne.
Sen sijaan restoratiivinen nostalgia on vaarallisempaa. Sen kannattajat haluavat jälleenrakentaa menetetyn kodin ja paikata muistin aukot.
”Ääriliikkeiden tavoite on tuhota poliittinen järjestelmämme. Sitä ei voi hyväksyä”, Applebaum korostaa.
Orban tukahduttaa opposition
Applebaum käsittelee Demokratian iltahämärä -kirjassaan perusteellisesti Victor Orbanin ja Fidesz-puolueen toimia opposition tukahduttamiseksi. Orbanin arkkivihollinen on sijoittaja George Soros, joka perusti riippumattoman yliopiston Budapestiin. Orbanin koneisto pakotti yliopiston muuttamaan Wieniin. Unkarissa myös sananvapaus on ahtaalla. Unkarissa jopa 95 prosenttia mediasta on jo valtion kontrollissa, Applebaum arvioi.
Anne Applebaumin Demokratian iltahämärä on hyvin henkilökohtainen teos. Moni hänen oikealle nojaavista liberaaleista ystävistään on langennut populistisen äärioikeiston houkutuksiin. Laajemmin Applebaum on huolissaan siitä, että ihmiset ovat vieraantumassa oikeusvaltion periaatteista ja kansalaisoikeuksien kunnioittamisesta. Näitä arvoja on pystyttävä puolustamaan jatkuvasti, sillä ne voi myös menettää. Applebaumin kirja on vakuuttava demokratian puolustuspuhe.
Teksti: Harri Päiväsaari
8.11.2022