Paivan kierros | Sisyfoksen tilityksiä 

Väinö Linnan syntymästä tuli viime joulun alla 100 vuotta. Juhlan kunniaksi ilmestyi uusia Linna-aiheisia teoksia. Esittelen niistä kolme. Väinö Linna – Tunnettu ja tuntematon. Toim. Jyrki Nummi, Maria Laakso, Toni Lahtinen ja Pertti Haapala. WSOY 2020. Karo Hämäläinen. Kansalliskirjailija. Romaani Väinö Linnasta. WSOY 2020. Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee. Toimittanut Panu Rajala. Siltala 2020.

Tehtaan varjossa

Väinö Valtteri Linna syntyi urjalalaisen teurastajan Vihtori Linnan perheeseen 20.12.1920. Vihtori ja Maija Linna saivat kaikkiaan 10 lasta. Isä kuoli 1928 Väinön ollessa vain 7-vuotias. Lapsen mieleen jäi äidin tuska ja epätoivo. Yrittäjäperhe putosi alimpaan proletariaattiin. ”Minä en repinyt itseäni irti juuristani, vaan revin juuret mukaani, kun lähdin”, Väinö Linna muisteli nimikkoseuransa perustamisjuhlassa Urjalassa 1977.

Kansakoulun jälkeen erinäisissä sekatyömiehen hommissa leipänsä ansainnut Väinö Linna lähti syksyllä 1938 Tampereelle. Ensimmäinen työ oli laappikärrääjä Finlaysonin puuvillatehtaassa. Nuorukainen luki innokkaasti maailmankirjallisuutta ja alkoi haaveilla kirjailijan urasta.  Merkittävän vaikutuksen tekivät venäläiset klassikot, varsinkin Tolstoi ja Dostojevski. Työmiehen arki oli kuitenkin niin raskas, ettei energiaa kirjoittamiseen oikein tahtonut löytyä. Kunnes sota muutti kaiken.

Talvisodan aikana Linna oli työn ohessa väestönsuojelutehtävissä Tampereella. Välirauhan aikana hänestä koulutettiin konekiväärijoukkueen ryhmänjohtaja. Siinä tehtävässä alikersantti Linna lähti jatkosotaan. Linna palveli JR 8:n riveissä Laatokan Karjalassa ja Kannaksella 1941-1943.  Sitten Linna sai siirron kouluttamaan nuorempia sotilaita Miehikkälään. Siellä Linna tapasi tulevan vaimonsa Kerttu Seurin. Naimisiin mentiin 1945.

Nuori pari asettui Tampereen työläiskaupunginosaan Amuriin. Väinö Linna palasi pellavatehtaalle. Kun esikoistytär Sinikka syntyi 1947, niin samalla ilmestyi myös Linnan esikoisromaani Päämäärä. Se kuvaa maalta Tampereelle muuttaneen Valte Mäkisen pyrkimyksiä kirjailijaksi. Tampereelle sijoittui myös Linnan toinen romaani Musta rakkaus. Se on kohtalokas kolmiodraama Shakespearen hengessä. Sen jälkeen seurasi ankara kamppailu Messias-työniemen saaneen romaanin kimpussa. Linnan jaakobinpaini perimmäisten kysymysten äärellä ajautui kuitenkin umpikujaan. Tappiossa oli kuin olikin voiton siemen.

 

Oma ääni löytyi

Linna oli kirjoittanut sotaromaania jo asemasodan korsuissa. Tuntematon sotilas sai hahmonsa kuitenkin vasta, kun Linna ryhtyi kertomaan sotajuttuja ääneen Syrjän Jaskalle ja muille Mäkelän piirin kavereilleen. Erittäin intensiivisen kirjoitusrupeaman jälkeen kirja ilmestyi joulumarkkinoille 1954. Hesarin Toini Havu syytti Linnaa sodan tulkitsemisesta ahtaasta sammakkoperspektiivistä, mutta kansa otti romaanin välittömästi omakseen. Linnasta tuli hetkessä kuuluisa. Edvin Laine ohjasi Tuntematon sotilas -elokuvan, ja siitäkin tuli klassikko. Linnan rahahuolet loppuivat ja hän irtisanoutui Finlaysonilta 1955.

Linna vierasti työläiskirjailijan leimaa, mutta hänen sympatiansa olivat aina rahvaan puolella. Jo Tuntemattomassa sotilaassa käy ilmi, että rivimiesten ja upseeriston maailmankuvassa sota sai erilaisia tulkintoja. Omien sanojensa mukaan Linna halusi ottaa ylevät merkitykset pois itse sodalta, mutta nostaa esiin sotilaiden teot sodan aikana. Näin hän tuli luoneeksi uusia heeroksia suomalaiseen sotakirjallisuuteen. Pasifistisesta sodan kriitikosta kehkeytyikin itsenäisyyspäivän myyttinen kulttihahmo. Jo Matti Kurjensaari näki, että näin tulee käymään. Rokka, Lahtinen, Hietanen, Koskela ja Lammio ovat persoonallisuuksia, jotka jo kauan sitten ovat muuttuneet suomalaisuuden perikuviksi, kuten Jukolan veljekset ja Runebergin ja Topeliuksen sankarit ja antisankarit.

 

Valkoinen valhe

Tuntemattoman jälkeen Linna tarttui vuoden 1918 tapahtumiin. Sisällissota oli Linnan mukaan ”haava, sairas kohta Suomen ruumiissa”. Lahtarin pojasta kasvoi kansakunnan välskäri. Syntyi Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Tapahtumat sijoittuvat fiktiiviselle Pentinkulmalle, joka kovasti muistuttaa Väinö Linnan kotikontuja Urjalassa Honkolan kartanon mailla. Trilogian ensimmäinen osa kattaa ajanjakson nälkävuosista ensimmäiselle sortokaudelle. Toisen osan ytimessä on kansalaissota ja kolmas osa kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä jälleenrakennuksesta. Se on itsenäisen Suomen tarina Koskelan suvun kehityskertomuksena. Myöhemmin Linna myönsi, että loppujen lopuksi Pohjantähti on ”oikeusjuttu ihminen vastaan kohtalo”. Professori Yrjö Varpion mukaan tätä voi pitää nimenomaan Pohjantähti-trilogian johtavana ideana. Elämän sattumanvaraisuus ja arvaamattomuus ovat romaanin perustunteita”, Varpio määrittelee Väinö Linnan elämäkerrassa (2006).

Väinö Linna – Tunnettu ja tuntematon esseekokoelmassa joukko tieteen ja taiteen edustajia pohtii Linnan elämäntyön merkitystä. Kirjallisuuden professori Jyrki Nummi nimittää valkoisen osapuolen yksioikoisesta kuvaamisesta tuohtuneita professoreja ressentimentti-koulukunnaksi kokoomateoksessa Väinö Linna – Tunnettu ja tuntematon. (WSOY 2020). Samassa teoksessa professori Pertti Haapala toteaa, että Pentinkulma on case study, jossa Linna kertoo torpparien tyytymättömyyden kanavoitumisesta kapinaksi vuonna 1918. Viisikymmentä vuotta sisällissodan jälkeen aika oli kypsä uusille tulkinnoille. ”Totuus ei ole punainen eikä valkoinen vaan inhimillinen ja siksi enimmäkseen kipeä”, Väinö Linna totesi.

Professori Risto Alapuron mukaan Väinö Linna ja sosiologian professori Erik Allardt purkivat 1960-luvun lopulla yhteiskunnan jännitteitä; Linna antamalla äänen sodan hävinneille punaisille ja Allardt korostamalla erilaisuuden hyväksymistä moniarvoisessa yhteiskunnassa. Kekkonen korjasi poliittiset irtopisteet molempien pyrkimyksistä toisella presidenttikaudellaan.

Kirjailija Petri Tammisen mukaan ”Linna tuntuu tutkivan aina samaa aihetta, oikeuden toteutumista maailmassa. Se toteutuu niin harvoin, että Linna olisi hyvin synkkää luettavaa, ellei hänellä olisi tätä väittelyn tasoa, jossa oikeutta jatkuvasti saadaan. Niin kuin Linnan hahmot puhuvat itselleen oikeutta hänen romaaninsa tekevät sen saman meille – Linnaa lukiessa vallitsee lohdullinen hyvityksen saamisen tuntu, täällä maailman vääryyksien armoilla”, Tamminen toteaa loistavassa esseessään Korrelaatiopohjaisten argumentaatiovirheiden kumoamisen konekiväärikomppania.

 

Väinö Linna muistelee

Pohjantähden jälkeen Linna oli uupunut, ”tupakan myrkyttämä mies”. Linna nimittäin saattoi polttaa jopa 50 tupakkaa päivässä. Hurjaa tahtia hän hörppi myös vahvaa mustaa kahvia. Linna asettui suosiolla kansalliskirjailijan rooliin ja piti esitelmiä. Kun mm. Rafael Koskimies ja Lauri Viljanen vastustivat Linnan nimittämistä taiteen edustajana Suomen akatemiaan, Kekkonen nimittikin Linnan tieteen akateemikoksi 1980. Linna oli itseoppinut ja sitä oli historiatieteen edustajien vaikea hyväksyä.

Linnalta odotettiin muistelmia, mutta niitä ei tullut. Onneksi Linna suostui vuonna 1973 professori Pertti Virtarannan ehdotukseen tarinoida vapaasti tuotannostaan nauhalle. Aineistoa kertyikin kaikkiaan 50 tuntia. Näistä äänitteistä Panu Rajala on toimittanut teoksen Päivä on tehnyt kierroksensa. Väinö Linna muistelee. Siltala 2020. Teoksessa pääsee ääneen Väinö Linna itse omalla Urjalan murteellaan. Linnahan sanoi, että meidän persoonallisuutemme elää kielessä.

Tunnelma on ajoittain jopa intiimi. Linna tunnustaa, että isän kuoleman jälkeen jäi vaistomainen turvattomuuden tunne. ”Olen pelännyt koko ikäni. Toimettomuuden kaudet tulevat yhä vaikeammiksi”, hän sanoo.

Pohjantähden taustoja Linna valottaa pohdiskeluilla maaseudun tilattoman väestön asemasta vuosisadan vaihteessa. Vain 23 % maaseudun ruokakunnista omisti maata. Loput olivat torppareita, mäkitupalaisia ym. irrallista väkeä. Vuonna 1909 säädettiin ensin maanvuokralaki, joka Linnan mukaan oli ainoa todella merkittävä laki. Kunnallislait keisari kuitenkin jätti vahvistamatta eikä työväki saanut edustajiaan kunnallishallintoon. Aggressiivisuus alkoi kasvaa tästä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksesta.

Linna ryhtyy jossittelemaan Hämeenpuiston asunnon kotisohvallaan maaten. Jos Suomi olisi itsenäistynyt ilman väkivaltaa, niin jännitteitä Neuvostoliiton suhteen ei olisi jäänyt. Idänpolitiikkakin olisi 1920-1930 -luvulla ollut toisenlaista. Kenties talvisota ja siten jatkosotakin olisivat ehkä jääneet sotimatta. ”Minä näen tämän kapinan monessa merkityksessä onnettomana”, Linna pohtii.

Pölyt pois kipsikuvan päältä

Väinö Linnan asema suurena suomalaisena kertojana institutionalisoitui 1980-luvulla. Juhlakirja Toisen tasavallan kirjailija ilmestyi 60-vuotispäivänä 1980. Jo pitkään sairastellut Väinö Linna kuoli 21.4.1992. Kootut teokset ilmestyivät vuonna 2000.

Entä miten kertoa Väinö Linnasta nuoremmille polville? Yhden vastauksen antaa kirjailija Karo Hämäläinen teoksellaan Kansalliskirjailija. Romaani Väinö Linnasta. WSOY 2020. Käsikirjoittajana ja ohjaajana esiintyvä tarinan kertoja on valmistamassa dokumenttielokuvaa kirjailija Väinö Linnasta sekä selostaa ­projektin etenemistä ja kulloinkin kuvattavia kohtauksia. Pitkin kirjaa on ripoteltu Linnan elämän keskeisiä sijaintikoordinaatteja.

Rinnalla kulkee kuitenkin myös kansalliskirjailija itse. Hän kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia elämästään, teoksistaan ja vaelluksestaan täällä Pohjantähden alla. Karo Hämäläisen sujuvasti etenevään romaaniin kannattaa tarttua, jos etsii uusia nyansseja Linnan monumentaaliseen tuotantoon.

Teksti: Harri Päiväsaari

26.2.2021

 

HI03 Vaino Linna | Sisyfoksen tilityksiä
Sisyfoksen tilityksiä