Löytöretkeilijä Jaan Kross
Virolaisen Jaan Krossin syntymän satavuotispäivän kunniaksi ilmestyi pieni, mutta tärkeä runoteos Maailman löytäminen (Tallinna kustannus Oy, 2020). Sen on suomentanut tunnettu Kross-kääntäjä Jouko Vanhanen. Alun perin teksti on ilmestynyt Krossin vuonna 1964 julkaiseman kokoelma Kivist viiulid osana.
Suomessa Jaan Kross tunnetaan historiallisen romaanin mestarina. Sellainen hänestä kuitenkin kehkeytyi vasta 1970-luvulla. Aluksi Kross kirjoitti modernia lyriikkaa. Näyte teoksesta Maailman löytäminen:
KAIKKI IHMISET OVAT SYNTYNEET GENOVASSA
”Kaikki ihmiset ovat syntyneet
sinisen meren rannalla.
Kaikkien isät
ovat kumartuneet kangaspuiden ylle
kutomaan kangasta
lasten jatkettavaksi.
Kaikki lapset juoksevat kangaspuiden kolkkeesta
sinisen meren rannalle katsomaan,
varpaat vedessä,
miten laivat katoavat näköpiirin taakse.
Sillä lasten on juostava sinne
ja laivojen on kadottava sinne
ja varpaiden on kastuttava.”
Wikmanin pojat
”Sivistystahto, sivistyksen ihanne ja ihailu ovat peräisin Krossin lapsuudenkodista. Mutta se ei ollut mikään valmis kulttuurikoti, siellä vasta ponnisteltiin kohti kulttuuria.” Näin kirjoittaa Juhani Salokannel Kross-tutkielmassaan Sivistystahto. Jaan Kross, hänen teoksensa ja virolaisuus (WSOY, 2008).
Jaan Kross oli vanhempiensa ainoa lapsi. Isä, Jaan Kross vanhempi (1878-1946), oli Wigandin konepajan arvostettu työnjohtaja. Äiti Pauline (1884-1980) tuki voimakkaasti poikansa koulunkäyntiä. Jaan Kross kävi Westholmin yksityisen oppikoulun, josta valmistui 1938. Kouluajoistaan Kross on kirjoittanut teoksen Wikmanin pojat (1988), josta on tehty myös suosittu televisiosarja. Sen on suomentanut Kalervo Mettala (Kirja-Aurora, 2001). Westholmin poikalyseon opetusohjelma oli isänmaallinen, kristillinen ja humanistinen.
”Aluksi halusin puhua kielestä. Katsokaas, toisinaan meille esitetään syytöksiä, toisinaan myös opetusministeriö syyttää meitä siitä, että Wikmanin lyseossa painotetaan liikaa kieliä. No niin, kieliin meillä kiinnitetään suhteellisen paljon huomiota. Viron kieli. Ranskan kieli. Englannin kieli. Saksan kieli. Vaihtoehtoisesti joko latinan tai venäjän kieli. Vapaaehtoisina suomen ja puolan kieli. Siinä tuntuu olevan aika paljon! Mutta kuitenkin minä olen sitä mieltä, että pitäisi olla enemmän! Vähintään yhdessä Viron koulussa pitää opettaa kaikkia näitä kieliä. Ja pitäisi opettaa -vakavia asianharrastajia varten- lisäksi vielä kreikan ja italian kieltä.” Näin pohdiskelee rehtori Wikman puheessaan Jaak Sirkelin (Krossin alter ego) luokalle.
Humanismin perintö
Kross piti Tarton yliopistossa vuonna 1998 luentosarjan omaelämäkerrallisista aineksista omassa tuotannossaan. Se on julkaistu nimellä Omaeluloolisus ja alltekst (Eesti keele sihtasutus, 2003). Siinä hän pohdiskelee mm. kielitaitonsa syntyhistoriaa.
”Ensimmäinen vieras kieleni oli tuohon aikaan enemmän tai vähemmän luonnollisesti saksa. Vaikka saksa ei oikeastaan ollut vieras kieli vaan yksi paikallisista kielistämme (viro, saksa, venäjä). Kotikieleni oli tietenkin viro. Jos vanhempani halusivat puhua asioita, joita ei ollut tarkoitettu korviin, he käyttivät venäjää. Mutta vieraana kielenä opiskelin siis saksaa, varsinkin äitini vaikutuksesta”, Kross muistelee.
Westholmin lyseossa panostetiin siis voimakkaasti kieliin. Saksan lisäksi siellä opiskeltiin varsinkin ranskaa, mutta myös englantia. Ranskalaisen kulttuurin ambassadööri Westholmin lyseossa oli monsieur Gabriel Debouté; englantia opetti ylpeä venäläinen emigrantti Lydia Serebrjakova. Kross arvelee, että ranskan ja englannin osalta Westholmissa sai parempaa opetusta kuin muissa Tallinnan kouluissa.
Keskiluokkainen Krossin perhe löysi varat jopa Jaan-pojan kielten yksityistuntien rahoittamiseen. Yksityistunteja Jaan otti ranskan, englannin ja ruotsin kielessä. Viime mainitusta oli hyötyä abiturienttien luokkaretkellä Tukholmaan. Siitä on värikäs kuvaus Wikmanin poikien lopussa.
Westholmin lyseon kolmen viimeisen vuoden aikana opiskelijat jakautuivat venäjän tai latinan ryhmiin. Kaupallisille tai teknisille aloille tähtäävät valitsivat yleensä venäjän, mutta Kross tähysikin Tarton yliopiston oikeustieteelliseen ja valitsi latinan. Venäjää Kross oli lukenut tasan kolme (!) oppituntia Tarton yliopiston henkilökunnan kurssilla, ennen kuin neuvostoviranomaiset pidättivät hänet 1946. Kross totesikin luennollaan, että venäjää opin vankileireillä. Yllättäen Kominmaan Intan vankileirissä tuli mahdollisuus puhua ranskaa wieniläisen näyttelijän Kurt Ohnesorgin kanssa. Vankileirien saaristosta Kross vapautui 1954. Siitä alkoi kirjailijan ura. Voi sanoa, että Westholmin vankka sivistyspohja omalta osaltaan auttoi Krossia henkilökohtaisesti selviytymään mm. kolmesta Viron miehityksestä. Näin voi tietysti sanoa myös virolaisista kansakuntana.
Myöhemmin Krossin kielitaito karttui käytännönläheisillä suomen kielen opinnoilla, kun laivareitti Tallinnan ja Helsingin välille avattiin vuonna 1964.
Vielä täytyy mainita, että Jaan Kross on myös kääntänyt huomattavan määrän kirjoja viroksi. Mm. Heinea, Shakespearea ja Zweigia.
Kuningasajatus
Nuori lakimies Jüri Vilms (1889-1918) taisteli vuonna 1918 Virolle itsenäisyyttä saksalaisia ja bolshevikkeja vastaan. Tästä kertoo Jaan Krossin romaani Kuningasajatus (1993), jonka suomensi Juhani Salokannel vuonna 1994. Löytöretkeilijäteemaa kirjassa edustaa ruotsalainen S.A.Andrée, joka yritti vuonna 1897 lentää ilmapallolla Huippuvuorilta pohjoisnavalle, mutta eksyi kohtalokkaasti ja katosi. Kuten Jüri Vilms, joka joutui saksalaisten teloituskomppanian eteen keväällä 1918 Helsingissä. Kuolemantuomion julisti ilmeisesti saksalaisjoukkojen komentaja Rüdiger von der Goltz. Viron itsenäisyys ei ollut saksalaisten mieleen 1918 eikä 1941. Saksalaiset pidättivät myös Jaan Krossin, joka oli osallistunut vastarintaliikkeen toimintaan saksalaismiehityksen aikana.
Sittenkin kotiin
Myös pitkät retket päättyvät aikanaan kotiovelle. Viro alkoi vapautua 1980-luvulla ja itsenäistyi uudelleen 20.8.1991.
Lopuksi pari runoa teoksesta Maailman löytäminen:
”Mutta siitä huolimatta päästään perille.
Sillä jokainen pääsee jossain määrin perille
ja löytää uuden maailman, uuden mantereen, uuden saaren,
uuden luodon, vaikka uuden riuttarivin,
uuden jalansijan maata ajatusta ja sydäntä varten.”
”Kun katson rakastettuani silmiin,
hyvä maailma alkaa
virrata lävitseni.”
Jaan Kross, Maailman löytäminen. Suomentanut Jouko Vanhanen.
Jaan Kross kotonaan Tallinan Harju-kadun Kirjailijatalossa 18.12.1990. Kuva: Arno Saar.
Teksti: Harri Päiväsaari 6.3.2020