Viikon klassikko 37/2019

Dialektiikan mestarin ylistys rakkaudelle

IMG 3464 | Sisyfoksen tilityksiä

Platon, Pidot. Suomentanut Marianna Tyni. Otava, Keuruu 1979.

Englantilainen matemaatikko ja filosofi A.N.Whitehead totesi osuvasti, että länsimainen filosofia on vain joukko reunahuomautuksia Platonin (427-347 eKr.) filosofiaan. Platonin ideaoppi on maailmankuulu ja hänen tekstinsä edelleen elävää maailmankirjallisuutta. Yksi suosikeistani on Platonin teosten kolmanteen niteeseen kuuluva Pidot (Symposium). Se kuuluu Platonin keskivaiheen teoksiin; suomalaisen Platon-tutkijan Holger Thesleffin (s.1924) mukaan Pidot on kirjoitettu noin 383 eKr. on kiinnostavaa, että Thesleffin mukaan “Platon piti tuotantonsa hengenheimolaisena enemmän komediaa kuin tragediaa”. Tämä näkyy erityisen hyvin Pidot-dialogissa.


Malja rakkaudelle

Juominkien isäntä on maineikas runoilija Agathon, jonka pitoihin “hyvät miehet tulevat kutsumatta.” Koska edellisenä iltanakin on ryypätty, pitoväki päättää ottaa vain loiventavia juomia ja pitää yleviä puheita Eroksen kunniaksi. Ensin puhuu isäntä, joka korostaa rakkauden ilojen merkitystä ihmisen elämässä. Tähtiesiintyjä Sokrates aloittaa oman puheensa rakkaudelle ylistämällä Agathonin puhetta. Ystävänsä Faidroksen luvalla Sokrates alkaa kuulustella Agathonia dialektisesti. He päättelevät yhdessä, että rakkaus ei ole sen enempää kaunista kuin hyvääkään — koska hän haluaa hyviä ja kauniita asioita, on selvää, että häneltä puuttuvat nämä asiat. 
Sokrates lainaa puheenvuorossaan mantinealaiselta papitar Diotimalta (esikuvana Perikleen rakastajatar hetaira Aspasia) kuulemaansa kertomusta. Rakkaus ei ollut hänen mukaansa jumala, koska se halusi kauniita ja hyviä asioita, joita jumalilla jo on. Rakkaus ei ole myöskään kuolevainen, sillä aivan niin kuin kauneuden puute ei tehnyt siitä rumaa, se että se ei ollut jumala ei tehnyt siitä kuolevaista. Sen sijaan rakkaus oli kuolevaisen ja kuolemattoman väliltä. Kaikki henkiset asiat kuljettivat viestejä jumalten ja ihmisten maailmojen välillä ja sitovat ne yhteen. Sellainen oli myös viisauden rakastaja, ollessaan viisauden ja tietämättömyyden välillä.
Diotima päätteli, että Sokrates sekoitti rakkauden kohteena olemisen rakastajana olemiseen, perustuen asioihin joita joutui selittämään Sokrateelle. Tämän vuoksi rakkaus oli hänelle kaikilla tavoilla kaunista. 
He jatkavat määrittelemällä rakkauden olevan ”halua saada pitää aina omanaan se, mikä on hyvää” ja sen tavoitteena ”synnyttämistä kauniissa, sekä ruumiin että sielun puolesta”. Rakastaja ei siis halua ainoastaan omistaa kauneutta, vaan saada aikaan lisääntymistä ja syntymistä rakkaudessa — koska rakastaja haluaa pitää hyvän omanaan aina, hän etsii myös kuolemattomuutta, ja tämä on mahdollista kuolevaisille vain lisääntymällä.

Sielun kauneus

Tämän jälkeen Diotima selittää, mikä ero on olla raskaana ruumiissa ja raskaana sielussa. Ne, jotka ovat raskaana ruumiissa, näkevät lapsen synnyttämisen tapana tarjota itselleen ”kuolemattomuus ja pysyvä muisto ja onnellisuus”, kun taas ne, jotka ovat raskaana sielussa, ovat raskaana sellaisesta ”joka on sopiva sielulle kannettavaksi ja synnytettäväksi […] viisaus ja muut hyveet, joita kaikki runoilijat siittävät, samoin kuin kaikki käsityöläiset joiden sanotaan olevan luovia”.

Seuraavaksi Diotima selittää polun, jonka sielussa raskaana oleva kulkee: hän kertoo Sokrateelle, että ”nämä rakkauden riitit, kun ne suoritetaan oikein […] ovat lopullinen ja korkein mysteeri, enkä tiedä kykenetkö niihin”. Tällä tavalla raskaana olevan tulee omistaa itsensä ruumiilliselle kauneudelle nuorena; hän tulee näkemään, että lopulta ”kaikkien ruumiiden kauneus on yhtä ja samaa”. Näin ihminen tulee näkemään, että sielun kauneus on arvokkaampaa, ja haluaa auttaa nuoria miehiä, jotka raskaana sielussa, synnyttämään ajatuksia. Rakastaja näkee myös kauneuden teoissa ja laeissa, ja etenee tietoon.

Hullu rakkaus


Platonin suuri opettaja Sokrates on Pidot-dialogissa sangen eläväinen hahmo. Voidaan sanoa, että teoksen aiheena on sekä rakkauden tai kauneuden idea että Sokrates itse jonkinlaisena Eros-daimonina.
Eros johdattaa rakastuneen ihmisen seksuaalisesta ihastumisesta kohti sublimoitunutta rakkauden ja kauneuden ideaa.  Renessanssiaikana katsottiin, että platoninen rakkaus on puhtaasti henkevää rakkautta vailla fyysistä intohimoa. Tämä on kuitenkin pitkältä tarkoitushakuinen väärinkäsitys.

Platonia on lähes aina ilo lukea. Hänen tekstinsä ovat harkitusti rakennettuja ja nissä usein toistuu rakenne, jossa keskikohdassa tulee painavin asia. Alussa ja lopussa on kaunopuheisia elementtejä kokonaisuutta koristamassa. 

Sopivasti Pidot-dialogia Platonin teosten kolmannessa niteessä seuraa Faidros, joka tosin on nykykäsitykseen syntynyt jo 370-luvulla. Faidros-dialogissa Sokrates vertaa ihmisen sielua siivelliseen parivaljakkoon ja ajomieheen. Toinen hevonen vetää kohti maata ja toinen kasvattaa siivet rakkauden vaikutuksesta. Rakkaus on kuitenkin myös vaarallista, koska se muistuttaa hulluutta. Se on jumalallista hulluutta, kuten runoilijan inspiraatio. Platonin lukeminen luo usein hämmentyneen olotilan (kreikaksi aporia); silloinyhtäkkiä huomaa, ettei asia olekaan aivan niin kuin aiemmin luuli. Juuri sen vuoksi on virkistävää huuhtoa luutuneita ajatusmallejaan platonistisessa kylvyssä. 

Harri Päiväsaari
11.9.2019

Platon 2BSymposium | Sisyfoksen tilityksiä













sielussa, synnyttämään ajatuksia. Rakastaja näkee myös kauneuden teoissa ja laeissa, ja etenee tietoon.