KLASSIKKO: Pekka Kuusi, Tämä ihmisen maailma, WSOY, Porvoo 1983. (5. painos)
VTT Pekka Kuusi (1917-1989) oli toisen maailmansodan jälkeisen Suomen merkittävimpiä hyvinvointivaltion teorian rakentajia. Hänen kirjansa 60-luvun sosiaalipolitiikka ilmestyi 1961. Yhteiskuntafilosofian kulttikirjan pohjalta Suomi kanavoi kasvavaa kansantuloa koko kansan hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuusi oli myös SDP:n kansanedustajana 1966-1970. Se oli muuten itsenäisyytemme ajan ainoa vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Kuuselle oli melkoinen pettymys, ettei hän kyennyt uusimaan kansanedustajan mandaattiaan. Alkon pääjohtajana Kuusi toimi 1972-1984.
1970-luvun lopulla Kuusi alkoi hahmotella biologis-sosiologista synteesiä ihmislajin kehityksestä. Kuusen omaksuman naturalistisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on aivoeläimenä itsekin muuttujaeläin. Syntyi kirja nimeltä Tämä ihmisen maailma (1982). Kirjan mukaan ihminen on kehittynyt kulttuurievoluution myötä tasolle, jolla hän uhkaa sodilla ja ympäristökatastrofeilla omaa olemassaoloaan. Kuusi esittää kirjassaan ratkaisuksi kehityksen mukanaan tuomille ongelmille siirtymistä itseohjautuvasta kulttuurievoluutiosta sen tietoiseen ohjailuun. Ihmisen itseohjautuva etenemismalli on loogisessa ristiriidassa ihmisen eloonjäämisen kanssa. Varsinkin me euroamerikkalaiset kuluttajat käytämme kohtuuttoman suuren osan rajallisen maapallomme luonnonvaroista. On ymmärrettävä, että ihminen on osa luontoa ja meidän on muutettava käyttäytymistämme luonnonmukaiseksi, vaatii Kuusi.
”Ajatteleva ihminen on nykyisin hyvin epävarma ihmislajin tulevaisuudesta”, Kuusi tuumailee.
Kuusi asettaa kirjalleen kaksi tehtävää:
- Etsiä selitystä sille, miten ja miksi ihminen on kehittynyt lajina evoluutioprosessin ”yksinäiseksi kärjeksi”, joka samalla uhkaa toiminnallaan koko maapallon elämän hyvinvointia.
- Antaa vastauksessaan tietoa, joka saa ihmiset ymmärtämään oman kehityksensä lainalaisuudet ja käyttämään näitä lainalaisuuksia tietoisesti ohjatakseen evoluutiotaan ja maailmankehitystä.
Evoluution kolme vaihetta
Kuusi jakaa evoluution kolmeen eri vaiheeseen: kosmiseen, biologiseen ja kulttuurievoluutioon. Nämä vaiheet tulee kuitenkin nähdä myös yhtenäisen evoluutioprosessin osina. Kosminen evoluutio on kaikkein hitainta, epäorgaanisen aineksen järjestäytymistä. Biologinen evoluutio tapahtuu nopeammin, mutta vaatii kuitenkin runsaasti aikaa. Nopein evoluution laji on kulttuurievoluutio, jota Kuusi nimittää myös inhimilliseksi evoluutioksi. Evoluutio tapahtuu ihmisen informaatiossa ja käyttäytymisessä.
Kuusi luettelee kulttuurievoluution myötä ihmisen lajityypillisiksi muodostuneiksi käyttäytymispiirteiksi seuraavat:
- kommunikaatio ja kieli
- rakkaus ja sosiaalisuus
- kilpailu, valta, sota
- tieto, tiede
- taito, teknologia
- myytit, uskonnot
- kauneus, taide
- talous, yhteiskuntajärjestys
1970-luvun ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä olivat ydinsodan pelko ja väestöräjähdyksen uhka. ”Mahtavimpienkin valtioiden kansalaiset tietävät, että epätoivoiseen asemaan joutuva vuoden 2000 Hitler ei jätä ydinasettaan käyttämättä”, Kuusi ennustaa. Kirjansa loppupuolella Kuusi pohdiskelee, kuinka kylmän sodan supervallat – Yhdysvallat ja Neuvostoliitto- pitää valjastaa evoluutio-opin edistäjiksi.
Kestävässä energiataloudessa tulee olemaan Kuusen mukaan kolme raakaenergian lähdettä: ydinvoima, auringonvoima ja uusiutuvat energialähteet. Sosiaalinen maailmanyhteisö on oleva tulos luonnonvarojen käytön yhteissäätelystä, Kuusi maalailee.
Ihmisen eloonjäämisoppi
Tarvitaan siis suunnanmuutos. Tarvitaan eloonjäämispolitiikka. Lajievoluution ohjaamisopin – ihmisen eloonjäämisopin – tulee Kuusen mukaan muodostua kaikille ihmisille kohdistettavaksi perusopiksi, jonka avulla yksilöt ymmärtävät millaisia käyttäytymismuutoksia ihmislajin eloonjääminen heiltä edellyttää. Ohjaamisopin tehtävänä on Kuusen mukaan:
- perustaa maailmankuvamme käsitykseen siitä, että ihminen on osa luontoa
- antaa ihmisille kestävä biologinen ihmisidentiteetti
- osoittaa ihmislajin paikka luonnon kokonaisevoluutiossa
- ohjata ihmiset lajikumppanuuteen ja näkemään ihmislaji yhtenä kokonaisuutena
- laajentaa yksilöllistä ja yhteisöllistä ymmärrystämme ja lisätä näiden molempien piirissä käyttäytymisvaihtoehtojamme.
Kuusi pyrkii opastamaan lajievoluution ohjaamiseen sekä osoittamalla ohjaamisen esteitä, jotka tulisi raivata pois, että esittelemällä tarvittavia käyttäytymismuutoksia. Näitä Kuusi hakee eritoten väestönmäärän säätelystä, ravinnon ja energian tuotannon rakentamisesta kestävälle pohjalle ja konfliktien rauhanomaisesta ratkaisusta.
Synteesin rakentaminen on aina vaikeaa. Kuusen luonnonmukaisen maailmankäsityksen visiossakin on ilmiselviä puutteita, kuten esimerkiksi kyvyttömyys nähdä reaalisosialismin rappiota, mutta harva sitä ymmärsi vielä 1982. Kuusen kirjoittaessa kirjaansa Kiina oli juuri toipumassa Maon diktatuurista ja Neuvostoliitto Brezhnevin pysähtyneisyyden ajasta. Yhdysvalloissa 1980-lukua hallitsi suosittu Ronald Reagan ja Englannissa Rauta-Rouva Margaret Thatcher. Elettiin kylmän sodan kiihkeää loppuvaihetta.
Kybernetiikka ei luonnossa vallitseva itseohjautuvuus levisi 1970-luvulla myös yhteiskuntatieteisiin. Yrjö Ahmavaara pyrki osoittamaan, miten yhteiskunnan kehitys tapahtuu tuotantovoimien säätelykyvyn jatkuvana kasvuna ja miten tähän liittyy käyttäytymisen itseohjautuvuuden laajentuminen. Nykyään puhutaan systeemiajattelusta.
Toivo on nuorisossa
Kuusen pienelle eloonjäämisopille saattaa vielä tulla käyttöä. Australian Flindersin yliopiston globaalin ekologian professori Corey Bradshaw arvioi, että ihmiskunta on matkalla kohti kammottavaa tulevaisuutta. Eläin- ja kasvilajit kuolevat kiihtyvää tahtia, väkivaltaiset konfliktit ja luonnonkatastrofit lisääntyvät. Elämäntyylimme synnyttää pandemioita. Lisäksi ilmastonmuutos ajaa pakolaisiksi hurjimpien ennusteiden mukaan jopa miljardi ihmistä vuoteen 2050 mennessä. Bradshaw huomauttaa, että planeetta selviää sittenkin, kun meistä ei enää ole mitään jäljellä. (Helsingin Sanomat 26.1.2021)
Teoksensa loppuluvussa Pekka Kuusi vakuuttaa luottavansa nuorisoon. ”Informaatioltaan nopeasti uudistuva nuoriso aistii, tuntee, ymmärtää haasteen. Se muuttaa rauhanliikkeen kaiken kattavaksi eloonjäämisliikkeeksi. Nuori, uudistuva ihminen sen tekee”, Kuusi ennustaa.
Nyt tällä liikkeellä on teini-ikäisen ruotsalaistytön kasvot. Hän on Greta Thunberg.
Teksti: Harri Päiväsaari
26.1.2021