Viikon klassikko

Catullus | Sisyfoksen tilityksiä

Varastin sinulta suudelman

Gaius Valerius Catullus eli n. 87 eKr.-57 eKr. Lyhyen, kiihkeän elämänsä aikana hän ehti kirjoittaa kuolematonta lyriikkaa. Catulluksen kaikki säilyneet runot suomentanut Jukka Kemppinen arvioi Rooman runouden kultakauden klassikoita seuraavasti: “Catullus ei ole muistoissa pyhä, kuten Horatius ja Vergilius, vaan maineeltaan arveluttava, kuten Ovidius”.
Vuonna 1990 ilmestynyt Kemppisen käännös on jo toinen suomennos; Päivö Oksalan mitallinen käännös Laulujen kirja, Catulli Carmina, ilmestyi vuonna 1965. Pentti Saarikosken Catullus-urakka jäi ikävä kyllä keskeneräiseksi.

Rakastajan ihanuus ja kurjuus

Catullus oli ensimmäinen antiikin runoilija, joka asetti naiseen kohdistuvan rakkauden runoutensa keskusmotiiviksi. Aiemmin platonistinen käsitys lemmestä piti homoseksuaalista rakkautta puhtaampana kuin heteroseksuaalista, jonka päätarkoituksena pidettiin lasten hankkimista.
Catulluksen rakkauden kohde oli Clodia. Ilmeisesti hän oli Q. Metellus Celerin uskoton vaimo, “silloisen Rooman siveettömin nainen”. Catullus puhuttelee Clodiaansa (Sapfon kunniaksi) Lesbiaksi:

“Lesbia elä minun kanssani
ja rakasta sillä lailla.
Nauretaan yhdessä
hapannaamojen viisauksille.
Tämä mennyt aurinko
nousee mailleen taas.
Kun meiltä aurinko menee,
tulee yö ja
loputon uni.
Suutele tuhat kertaa
ja sata vielä 
ja sitten tuhat
ja monta sataa tuhatta
että menevät laskut sekaisin
suukkojen kanssa.
Ei niitä laske
kukaan kateellinen,
suloisia suukkoja
sinun ja minun
ja minun ja sinun
jotka olemme antaneet.”

Mutta Catullus kuvaa ujostelematta runoissaan myös petetyksi tulleen rakastajan tuskaa.

“Lesbia, minun Lesbiani, oma Lesbia
sama jota Catullus rakasti ennen
enemmän kuin silmiään ja omaisiaan,
ottaa takapihoilla ja syrjäkujilla nyt
kansan urhokkailta pojilta suihin.”

Rentturunoilijan Rooma

Jukka Kemppinen on onnistunut vaikeassa tehtävässä: siirtämään pari tuhatta vuotta vanhan lyriikan nykyihmistä puhuttelevaksi. Antiikin käännökset ovat usein liian salonkikelpoisia ja melkein kaikki rahvaanomaisuus on niistä siivottu pois. Kemppisen Catullus ei kumartele ketään; hän uskaltaa herjata niin Caesaria kuin Ciceroakin eikä itseironiakaan ole hänelle vierasta. Rekisteri on hengästyttävän laaja: katuojasta ylevimpiin patriisien pitoihin. Kemppisen Catullusta lukiessa tapahtuu ihme: lukija kokee olevansa tasavallan loppuajan antiikin Rooman forumilla, kiihkeiden tunteiden riepoteltavana.

Catulluksen tunnetuin runo lienee Odi et amo:

“Odi et amo. Quare id faciam, fortasse requiris?
Nescio, sed fieri sentio et excrucior.”

Päivö Oksalan käännös:

“Tietää tahtonet, miks viha, rakkaus mieltäni raastaa.
Tiedä en, tunnen vain, ristillä kärsiä saan.”

Jukka Kemppisen suomennos:

“Minä vihaan ja rakastan. En tiedä miksi.
En tiedä vaan tunnen, ja se tunne repii.”

Harri Päiväsaari
21.9.2019