Viikon klassikko
Viikko 36/2019

Filosofian linnoitus suojana maailman myrskyiltä

seneca | Sisyfoksen tilityksiä

Lucius Annaeus Seneca, Kirjeet Luciliukselle. Latinasta suomentanut Antti T. Oikarinen. Basam Books, Helsinki 2011, 463 sivua.

Antiikin Rooman filosofeista suurimman, Senecan  (n. 4 eKr -65 jKr.) moraalifilosofiaa käsittelevä Kirjeet Luciliukselle (Epistulae morales ad Lucilium) on hänen filosofisen tuotantonsa kirkkain helmi ja kosmopoliittinen ihmisrakkauden testamentti.
Näissä Sisilian maaherra Gaius Lucilius nuoremmalle viimeisinä vuosinaan osoittamissaan kirjeissä Seneca etsii stoalaisuudelle uskollisesti keinoja hyveen, viisauden ja onnellisuuden saavuttamiseksi, luonnonmukaisen elämäntavan löytämiseksi ja kuolemanpelon voittamiseksi. 


Senecan Luciliukselle lähettämistä retorisesti taitavista kirjeistä on säilynyt 124 kirjettä. Ne kaikki on suomeksi kääntänyt Antti T. Oikarinen. Kirjan on kustantanut Basam Books. Kirjeissä Seneca käsittelee myös moraalisia ja käytännöllisiä elämäntaitoon liittyviä kysymyksiä ja antaa ystävälleen ohjeita ja suosituksia.

”Kirjoitan niille [jälkipolville] jotakin, josta voi olla hyötyä; merkitsen muistiin terveellisiä neuvoja, ikään kuin hyödyllisten lääkkeiden reseptejä, koska olen kokenut niiden tehoavan omiin mätäpaiseisiini, jotka – jos kohta eivät olekaan täysin parantuneet – ovat lakanneet leviämästä” (8:2).

Senecan poliittista uraa varjosti keisarivallan nopeasti edennyt rappio Augustuksen ja Tiberiuksen jälkeen. Hänellä oli suuria vaikeuksia jo  Caligulan ja Claudiuksen hallituskausina, mutta aivan oma lukunsa oli keisari Nero. Seneca toimi Neron kotiopettajana ja myöhemmin neuvonantajana. Lopulta Seneca päätti vetäytyä julkisuudesta ja omistaa loppuelämänsä filosofisen elämäntavan harjoittamiseen: ”Osoitan muille oikean tien, jonka itse olen oppinut tuntemaan liian myöhään, harhailusta väsyneenä” (8:3). Nero kuitenkin pakotti epäsuosioon ajautuneen Senecan tekemään itsemurhan vuonna 65 jKr. Antti T. Oikarinen kirjoittaa saatesanoissaan, että “Senecan kuolema oli hänen esikuvansa Sokrateen veroinen ja stoalaisen tyyni.”

Voiko mielenrauha olla pysyvä?

Kreikan eudaimonia tarkoittaa onnellisuuden tilaa, jota stoalaiset tavoittelivat. Mielenrauha edellyttää suhteellisuudentajua (kreikaksi fronesis) ja asioiden tarkastelua riittävän etäisyyden päästä (kosmos). Kaikkien järjellisten olentojen muodostama yhteisö on kosmopolis. Onnen esteenä ovat turmiolliset harhakuvat ja kiintyminen katoavaisiin maallisiin nautintoihin. Oikea elämäntapa on apatia, joka stoalaisille tarkoitti kärsimyksetöntä sieluntilaa, tunteista ja intohimoista vapautumista.
“Seneca tervehtii ystäväänsä Luciliusta. 1. Olen jo lakannut olemasta sinusta huolissani. ”Kenet”, kysyt, ”jumalista olet saanut takaajaksesi?” Tietysti sen, joka ei petä ketään: oikeaa ja hyvää rakastavan sielun. Parempi osasi on turvassa. Onnetar voi tehdä sinulle vääryyttä: asiaankuuluvampaa on se, etten pelkää, että sinä teet sitä itsellesi. Kulje tietä, jota olet alkanut kulkea, ja sopeudu elämänmuotoosi tyynesti, älä hemmotellusti. 2. Tahdon mieluummin elää onnettomasti kuin hemmotellusti – ymmärrä nyt tämä ”onnettomasti” niin kuin kansalla on tapana sanoa: kovasti, ankarasti ja työläästi. Tapaamme kuulla eräiden kadehdittujen elämää ylistettävän näin: ”Hän elää hemmotellusti”; se tarkoittaa: ”Hän on veltto.” Sieluhan veltostuu ja raukeaa vähitellen sen joutilaisuutensa ja laiskuutensa kaltaiseksi, jossa se lojuu. Mitä siis? Eikö miehen olekin parempi kovettua?2 sitten hemmotellut pelkäävät sitä samaa, minkä kaltaiseksi he ovat elämänsä tehneet. Oppineen vapaa-ajan ja haudan välillä on suuri ero. 3. ”Mitä siis?” kysyt: ”Eikö ole parempi virua vaikka niinkin kuin rypeä velvollisuuksiensa kurimuksissa?” Kumpikin tila on kirottu: sekä ahtaalle puristuminen että turtuneisuus. Olen sitä mieltä, että hajusteissa loikoileva on yhtä kuollut kuin ruumiskoukulla hilattavakin; vapaa-aika ilman tieteitä on kuolemaa ja ihmisen elävältä hautaamista. 4. Mitä hyötyä siitä sitten on, että ihminen on vetäytynyt syrjään? Ikään kuin huoliemme syyt eivät seuraisi perässämme merten yli! Mikä sellainen piilopaikka löytyy, johon kuolemanpelko ei pääse sisään? Mikä niin hyvin linnoitettu ja niin korkealle elämästä kohotettu levollisuus on olemassa, ettei tuska sitä pelota? Kätkeydyitpä minne tahansa, ihmisonnettomuudet rähisevät ympärilläsi. Ulkopuolellamme on monia tekijöitä, jotka kiertelevät ympärillämme joko meitä pettääkseen tai ahdistaakseen, sisällämme on monia tekijöitä, jotka kuohahtavat yksinäisyytemme keskellä. 5. Ympärille on rakennettava filosofia, valloittamaton muuri, jota onnetar ei ylitä, vaikka se olisi lukemattomin piirityskonein ahdistettu. Ylittämättömässä asemassa seisoo sielu, joka on hylännyt ulkoisen ja turvaa itsensä omalla linnoituksellaan; jokainen keihäs putoaa sen alapuolelle. Onnettarella ei ole pitkiä käsiä, kuten luulemme: se valloittaa ainoastaan siihen kiinni tarrautuneet. 6. Kavahtakaamme siis niin kauas onnettaresta kuin voimme – tämän takaa ainoastaan tieto omasta itsestä ja luonnosta. Tietäköön sielu, minne se on menossa, mistä se saa alkunsa, mikä sille on hyväksi, mikä pahaksi, mitä sen pitäisi tavoitella, mitä välttää, mikä on se menetelmä, joka erottaa tavoiteltavat ja vältettävät asiat, jolla himojen mielisairaus talttuu, jolla pelkojen hirvittävyys pidetään kurissa. (Seneca, Kirje 82.1-6)

Ystävyys kestää kaiken

Kesällä Michel de Montaignen (1533-1592) esseitä lukiessani huomasin, että hän viittaa usein Senecaan. Montaignen elämässä merkittävä käännekohta oli ystävyys juristikollega Etienne de La Boétien kanssa. Valitettavasti ystävyys kesti vain muutaman vuoden, mutta jätti lähtemättömän jäljen. Ystävävyys on kuolemaakin voimakkaampi. Seneca on Ciceron lisäksi toinen yleisesti tunnetuista antiikin ystävyyden filosofeista. Hän käsittelee ystävyyden merkitystä, antaa Luciliukselle ohjeita ystävän valinnassa ja ystävyyden vaalimisessa. Todellisten ystävien lisäksi Seneca kirjoittaa poissa olevista ystävistä ja kirjoista, joita tulee lukea ja tutkia. 
“On siis ajateltava kaikkea ja vahvistettava sielua kaikkia niitä asioita vastaan, jotka voivat tapahtua,” opastaa Seneca ystäväänsä Luciliusta.
Senecan kirjeet ovat kuluneet jo lukuisien sukupolvien käsissä. Stoalaisuus vaikutti merkittävästi myöhäisantiikin filosofian ja uskontojen kehitykseen. Etiikka oli stoalaisuuden tärkein osa. Stoalaisuuden sanoma on ajaton ja se on puhutellut ihmisiä erityisesti kriisien keskellä. Ihmisen mieli on aina vaan levoton; joku voi löytää mielenrauhan lukiessaan kiireettömästi Senecan tyylikkäitä ja filosofisesti syviä tekstejä. Se myös auttaa hahmottamaan oman elämän koettelemuksia laajemmassa kontekstissa. Seneca on luotettava ystävä varsinkin vaikeina aikoina.
Harri Päiväsaari
4.9.2019